Lähes kaikkiin juhlapäiviin liittyy joitain perinteiksi luokiteltavia tapoja tai tottumuksia. Nyt käsillä olevaan vuoden vaihtumiseen ovat aina kuuluneet – runsaan alkoholinkulutuksen ohella – rakettien ampuminen, tinojen valaminen ja tietenkin erilaisten uudenvuodenlupausten tekeminen. Mitään pääsiäiseen tai jouluun verrattavaa historiallista ruokaperinnettä vuoden vaihtumiseen ei katsota kuuluvan, ellei sellaiseksi haluta määrittää keitettyjä nakkeja ja perunasalaattia joista, uudemman historiankirjoituksen mukaan on muodostunut yhä useampien uudenvuodenvalvojaisten pääruoka. Se on siitä oivallinen uudenvuoden aattomenu, että sen kanssa sopii nautittavaksi kutakuinkin kaikki mahdolliset alkoholipitoiset juomat, joko yksittäin nautittuna tai kaikki iloisesti yhteen sekoittaen. Ja kukapa sitä nyt suurisuuntaisissa juomingeissa niin kovasti välittäisi, mitä ja minkälaista kiinteämpää ravintoa sitä naamansa nakkelee. Erilaisia vaaratekijöitäkin kuuluu aina suomalaisperinteiseen juhlintaan. Jos…

Vapusta on moneksi. Yleisimmin puhutaan ylioppilaiden ja työläisten juhlasta. Nimensä vapulle on antanut baijerilainen, 700-luvulla elänyt abbedissa, jonka pyhimykseksi nimittämisen päivä sijoittuu juuri 1. päivälle toukokuuta. Kun tiedon alkulähteitä hieman kaivelee, löytyy juhlapäivän motivaatioksi monenlaista perustetta. Vanhimmasta päästä lienee pakanallinen hedelmällisyyden jumalatar Waldborga, joka noina jumalattomina aikoina antoi aiheen keväiseen juhlintaan. Valpurin yötä on vietetty ihan yleismaailmallisestikin hedelmällisyyden juhlana. Tiedon lähteiltä selviää myös se, että vapun vietto työläisten kansainvälisenä juhlapäivänä sai alkunsa paradoksaalisesti Yhdysvalloista 1. toukokuuta vuonna 1886 mielenosoituksista, joissa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. 35 vuotta myöhemmin vuonna 1921 vappua alettiin juhlia amerikkalaistumispäivänä, työläisten juhlaa kun pidettiin amerikkalaiselle herrakansalle liian kommunistisena. Vuodesta 1958 asti toukokuun ensimmäistä päivää on vietetty Yhdysvalloissa uskollisuuspäivänä.…

Löytyisihän näitä – päivälle puheenaiheita. Valitsen kuitenkin yhden, joka vie mietteet 200 vuoden taakse ajankohtaan, kun yksi pitkä – vuosisatoja jatkunut – miehitysjakso Suomessa päättyi. Erilaisia aiheeseen liittyviä muistelutilaisuuksia on järjestetty ja teemaan nivoutuvia näytelmiä on näytelty eri puolilla maata, Suomen sodaksi kutsutun, kohtalaisen kahakan monilla tapahtumapaikoilla. Juhliakin on jo järjestetty ja juhlinta huipentunee näytelmään, jossa näytellään Porvoon valtiopäiviä, niiden autenttisilla ja väärentämättömillä tapahtumapaikoilla. Tämä on taas yksi niitä suosittuja roolileikkejä, jotka viime vuosina ovat saavuttaneet suurta suosiota. Olen pohtinut sitä, mikä on juhlimisen aihe? Juhlitaanko sitä, että vuosisatoja kestänyt Ruotsin, Birger Jaarlin ajoista lähtien jatkunut, miehityskausi vihdoin päättyi. Vai onko juhlinnan aiheena se, että Suomi tuon sodan seurauksena pääsi…

Tasan 200 vuotta sitten, taistelut Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa – jota Suomen sodaksi kutsutaan – olivat vielä täydessä käynnissä. Tuon sodan seurauksena päättyi Suomen, noin 560 vuotta kestänyt aika Ruotsin valtakunnan alamaisuudessa ja suomalaisista tuli tsaarin alamaisia, osaksi Venäjän keisarikuntaa, runsaan sadan vuoden ajaksi. Juhlatunnelmaa alkaa olla ilmassa, vaikkei ajankohta vielä ole edes käsillä. Historia muistuttaa kuitenkin itsestään, joten juhlia lienee odotettavissa. Jostain syystä tämän kirjoittajalle on jäänyt epäselväksi, mitä oikein juhlitaan? Onko juhlan aihe se, että vapauduttiin vuosisatoja kestäneestä Ruotsin kuninkaiden ikeestä, jonka kurimuksessa suomalaiset kelpasivat maksamaan veroja ja rahoittamaan kuninkaiden käymiä valloitussotia. No, kelpuutettiin heidät toki pyssynruoaksi noihin samoihin sotiin. Vai onko juhlan aiheena se, että Suomi…

Piruparka on palstanpitäjän ominaisuudessa vuosien saatossa tullut ottaneeksi kantaa juhannukseen sekä sen mukanaan tuomiin ilmiöihin ja ongelmiin melko tarkkaan vuoden välein, aina tähän aikaan vuodesta. On tullut elämöityä omaan kokemukseen – aikoinaan jopa ammattilaisuusepäilyihin – perustuvalla asiantuntemuksella sekä irvailtua rajallisemman kokemuksen omaavien harjaantumattomuudella, juhannukseen lähes automaattisesti kuuluvien nestepitoisten aineiden nauttimisprosesseissa. On annettu ohjeita hilpeän hiprakan maksimoinnissa ja totuudenmukaisesti kerrottu juhannuksen kuuluvan niihin suomalaisiin juhliin, joka tappaa amatöörijuoppoja sepalus auki ja josta kansallisilmiöstä johtuu jokavuotisena piikkinä esiintyvä käyrännousu hukkumistilastoissa. Juhannus on yksi vilkkaimmista vuosittaisista lomalle, maalle, mökille tai muuten vaan luonnon helmaan siirtymisen ajankohdista, jolloin liikenne ruuhkautuu ja mahdollisuudet joutumisesta liikenneonnettomuuteen kasvavat. Kun mukaan vielä lasketaan suomalaiskansalliset puukonheilutuskisat ja tupakan kera…

En ole tietoinen, viittaako otsikko naiseen, mieheen tai ehkä ihmisryhmään. Yllä oleva teksti komeili kuitenkin kirjoittajan nimen paikalla opuksessa, jonka sain palkinnoksi aikoinaan raittiuskilpakirjoituksista, joita Piruparan lapsuudessa järjestettiin kansakoululasille. Palkintokirja käsitteli hyvän käytöksen perussääntöjä ja ohjeita. Siis niin kutsuttua etikettiä. Ihmiset joilla keski-ikäisyys on vielä saavuttamatta, tuskin edes tietävät, mitä raittiuskilpakirjoituksella tarkoitetaan. Vaikka se ei varsinaisesti ole tämän tarinan aihe, todettakoon, että mainituissa kirjoituksissa kansakoululaiset pantiin kirjoittamaan ”Turmiolan Tommin” tuhoisista seikkailuista viinan ihmeellisessä maailmassa. Palkintoina noista teksteistä jaettiin yleensä kirjoja ja kuten todettu, eräänä vuonna tämän kirjoittaja sai palkinnoksi tuon edellä mainitun käytösoppaan. En ota kantaa siihen kuinka tarpeellisia nuo raittiuskilpakirjoitukset olivat, mutta palkintona jaetulle käytösoppaalle olisi käyttöä mitä ilmeisimmin…

Piruparan syntymäkotikaupunki Vaasa täyttää tänä vuonna 400 vuotta. Kun Kaarle IX perusti kaupungin 1606, maailma oli täysin toisen näköinen kuin tänä päivänä. Mietteet syntymäkaupungin historiaan lähtivät liikkeelle, kun sain kutsun osallistua sisarentyttäreni vihkiäisiin. Ne järjestetään historiallisessa Mustasaaren kirkossa, joka on yksi niistä harvoista rakennuksista, jotka säilyivät tuhoutumatta1852 sattuneesta kaupungin palosta. Nykyinen kirkko toimi tuolloin Vaasan hovioikeutena. Kaupunki tuhoutui tulipalossa niin totaalisesti, että sen uudelleenrakentamista entiselle paikalleen ei pidetty tarkoituksenmukaisena, vaan kaupunki rakennettiin uudelleen vajaan kymmenen kilometrin päähän lähemmäksi merenrantaa. Rantaviiva kun voimakkaan maannousun takia oli siirtynyt ja siirtyy edelleen kauemmaksi merelle. Samassa yhteydessä Vaasa sai myös väliaikaisesti uuden nimen. Tunnetulla suomalaisuusmiehellä Sakari Topeliuksellakin taisi olla jotain tekemistä sen asian kanssa,…

Suomalaisten amerikkalaisilta apinoimaa halloweenia, jota Atlantin takana vietetään aina 31. päivä lokakuuta, on ruvettu viettämään suomalaisittain perinteisen pyhäinpäivän eli pyhäinmiesten päivän rinnalla tai peräti sijasta. Siksi suomalainen halloween ei aina ajoitu samanaikaisesti valtameren takaisen kauhusekoilun kanssa. Noitien, kummitusten, aaveiden ja muiden ötököiden kyllästämällä halloweenilla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä suomalaisen pyhäinpäivän kanssa, jota uskonnollisen tradition merkeissä on vietetty muistellen poisnukkuneiden ohella myös muinaisia marttyyrejä. Suomalainen juhlintaperinne ei yleensä ole kovin karnevaalipitoista. Juhannuksen juopottelun ja uuden vuoden ilotulitusten rinnalla vain vapun voidaan sanoa sisältävän edes hieman karnevaalitunnelmaa. Siksi halloweenin yhteydessä muiden muassa ravintoloiden järjestämät naamiaisilottelut ovat ehkä saaneetkin sijansa pimeän syksyn, muuten juhlattomaan aikaan. Muutoin halloweenilla on kulttuurisesti aivan yhtä pätevät…