Äskettäin julkaistu, Suomea koskeva Nato-selvitys on poikinut muutamien päivien aikana melkoisen joukon selityksiä, etten sanoisi selittelyitä. Joka – ainakin tämän kirjoittajan mielestä – oli jossain määrin jopa odotettavissa. Sekä niin kutsutut Nato-kiimaiset, että Natoon liittymistä vastustavat tahot odottelivat kaiketi selvitykseltä tukea omille kannanotoilleen ja kun sellaisia ei kovin selkeästi annettu, pettymys purkautuu selittelyillä. Voidaan sanoa, että Nato-selvitys oli varsin selkokielinen. Väärinymmärryksiin ei juurikaan ollut mahdollisuutta. Ainakaan niiden otteiden osalta, joita palstanpitäjänä olen päässyt mediasta lukaisemaan. Asiantuntijatyönä laadittua raporttia onkin pidetty suoranaisena poikkeuksena vastaavien raporttien joukossa ja siinä on käsitelty varsin selväsanaisesti myös Venäjää ja Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisia vaikutuksia myös “naapurisuhteisiin”. Mikäli olen ymmärtänyt oikein Nato-selvityksestä taidettiin sanoa jo etukäteen, että…

Koko maailma hämmentyi ja järkyttyi Pariisissa perjantai-iltana tapahtuneista terroriteoista. Silti, kuka tahansa aiheen uutisointia seurannut saattoi päätellä – jopa täysin perustellusti – mitkä tahot olivat iskujen takana. Siitä huolimatta ainakin suomalainen media vältteli varsin pitkään mainitsemasta islamilaisen äärijärjestön Isisin nimeä, kunnes Ranskan presidentti Francois Hollande analysoi iskut terroriteoiksi ja ilmoitti, että iskujen takana on nimenomaan äärijärjestö Isis. Eli, kuten todettu, tuon olisi voinut kertoa lähes kuka tahansa uutisia seurannut. Mutta vasta, kun Ranskan presidentti tarjosi selän, jonka taakse oli mahdollista suojautua, asiasta ilmoitettiin myös Suomessa. Tässä vaiheessa, kun tätä kirjoitetaan, Isis on itsekin jo ilmoittautunut iskujen tekijäksi eli pelkästään Ranskan presidentin sanomisen suojassa ei tarvitse piilotella. Puolet otsikon kysymyksestä sai…

Myönnän lievän turhautumiseni. Vaikka aihepiiri on ajankohtainen ja tärkeäkin, tuntuu, että tasavallassa nimeltä Suomi ei ole muuta puheenaihetta viime aikoina ollutkaan, kuin maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset. En periaatteessa vastusta maahanmuuttoa enkä turvapaikan myöntämistä sellaista tarvitseville, mutta ketunhäntä kainalossaan maahan tulijat on pyrittävä karsimaan joukosta. Vaikka pääministeri julisti antavansa kotinsa pakolaisten käyttöön, moinen populismi ei hetkauta tämän kirjoittajaa pätkääkään. Vaikka toimi kuinka oli tarkoitettu esimerkiksi muille, en jaksa uskoa, että suomalaisista kovinkaan moni lähtisi samalle linjalle Juha Sipilän kanssa. Toisaalta olen varsin vakuuttunut siitä, että myös pääministerin asunto jää pakolaisten sijoituspaikkana käyttämättä. Ja vaikka en mielelläni lähde ennustajaeukoksi, olettamukseni on, että hallituksen sisällä moinen julistus saattaa aiheuttaa enemmän liikettä kuin suomalaisten…

Nykyinen eduskunta ja sen myötä tasavallan hallitus vetelevät viimeisiään. Rintaan takomiseen tai muuhun elvistelyyn ei ole aihetta. Se näkyy jo siinä, että kovin kummoisia kouluarvosanoja eivät ministerit kansalaisilta saaneet. Edes ministeriluokan priimus eli Erkki Tuomioja ei saanut kansalaisilta arvosanakseen kuin vajaa 7,5, joka muistini mukaan vastaa tasoa tyydyttävä. Myönnän auliisti myös sen, että useinkaan en ole ollut samaa mieltä kovin monen nykyministerin kanssa ja kaikkein vähiten ehkä puolustusministeri Carl Haglundin ajatukset ovat sivunneet omiani. Syy ei – ainakaan yksinomaan – ole ollut ennakkoluuloisuudessa hänen Rkp:läisyyttä kohtaan, vaikka edeltäjänsä Stefan Wallin aikoinaan antoi valikoiduilla ja tarkoitushakuisilla varuskuntalakkautuksillaan ihan kylliksi aihetta myös siihen. Ei ole pitkä aika siitä, kun eduskunnan lakivaliokunta jätti…