Muisti on lyhyt ja ehkä jopa valikoiva. Siksi on hyvä, että on olemassa omista kirjoitelmistaan arkisto, josta voi tarkentaa, minkälaisissa mietteissä sitä tuli aloitettua vaikkapa juuri päättynyt vuosi 2015 ja hieman vertailla tähän päivään. Viime vuoden tammikuu kun alkoi – ei suinkaan menneitä muistellen, vaan tulevia tutkaillen. Talous, turvallisuus ja myös ympäristökysymykset olivat vuosi sitten tasavallan presidentin uuden vuoden puheen teemoja, eikä noista vakioaiheista yleensäkään kovin kauaksi presidentit ole eksyneet. Tämän vuoden puheessaan huomionsa Sauli Niinistöltä saivat toki myös turvapaikanhakijat ja muut maahantulijat, jossa yhteydessä tasavallan päämies kiinnitti huomiota aiheellisesti murhapolton määritelmään ja sen tunnusmerkistöön, josta tämän kirjoittaja on ehdottoman samaa mieltä tasavallan presidentin kanssa. Mutta muuten, mikä muuttuu, vai…

Ajatus siitä, että Ylen Ajankohtainen kakkonen kuuluu tästä lähtien muinaismuistojen kategoriaan, tuntuu palstanpitäjästä todella oudolta ja uskomattomalta. En muista, koska katsoin ensimmäisen Ajankohtaisen kakkoseni, mutta täysin rehellisesti voin vakuuttaa, että sen jälkeen se on kuulunut kymmeniä vuosia viikoittaiseen katseluluetteloon. Ohjelma on antanut ajattelemisen aihetta ja asiasisältöjä moniin kysymyksiin sekä syventänyt niin omia, kuin muista medioista ja ohjelmista omaksuttuja näkemyksiä. Erittäin kunniakas ja arvostettu historia ohjelmalla, jonka seuraamatta jättäminen ainakin tämä kirjoittajalta on edellyttänyt todella pätevää estettä. Siitä huolimatta, että yksittäiset ohjelmat ovat vuosikymmenten saatossa unohtuneet, niiden tekijät ovat jääneet mieleen. Monilukuinen on se toimittajajoukko, joka on suosittua ajankohtaisohjelmaa tehnyt. Väheksymättä heistä ketään, on joitain kuitenkin nimettävä syystä, että he vaan…

Suomen kieleen sanoja mahtuu ja niille useimmille löytyy myös samaa tarkoittavia synonyymeja. Kun tasavaltaan kesän kynnyksellä aikaansaatu Juha Sipilän johtama hallitus esitteli tavoitteitaan ja päämääriään, siinä samalla ilmaantui kuvioihin uusiosanoja, joita tuli hämmästeltyä myös tämän kirjoittajan toimesta. Yksi noista sanoista oli vatulointi. Se osoittautui murresanaksi, jolla tarkoitetaan köysien tai verkkojen selvittelemistä. Siitä jonkinlaisena loogisena johdannaisena sanan kerrotaan tarkoittavan myös vaivalloisesti ja / tai hidasta tekemistä. Sipilän hallituskuvioihin sana liittyi siten, että uuden hallituksen tarkoituksen ilmoitettiin olevan lopettaa kaikenmaailman vatuloinnit ja ryhtyä ripeästi toimiin, joilla tasavalta irrotetaan taloudellisesta kurimuksesta ja poistetaan työttömyyttä, ynnä kaikkia mahdollisia kasvun esteitä ja muita, maata syövereiden syvyyksiin vieviä elementtejä. Kuinkas kävi? Loppuiko vatulointi? Jos loppui, niin…

Jossittelulle on monta vertausta. Yksi, jota itsekin olen tällä palstalla joskus käyttänyt kuuluu: Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi meijeriauto. Tätä taustaa vasten ja pieni pilke silmäkulmassa toki ymmärrän tasavallan presidentti Sauli Niinistön kommentin viime lauantaina Ylen Ykkösaamussa, kun hän vastasi haastattelijan esittämään kysymykseen: Olisiko presidentti valmis suosittelemaan Nato-jäsenyyttä kansalle tilanteessa, jossa Ruotsi olisi päättänyt hakea sotilasliiton jäsenyyttä. Presidentti totesi, että merkittävissä kansainvälisissä kysymyksissä ei kannata ryhtyä jossittelemaan. En tunne presidentti Niinistön aivoituksia, vaikka hän taisi jatkaa kommenttiaan kutakuinkin niin, ettei vastaa siihenkään, jos taivas putoaa niskaan. Siitä huolimatta, että jossittelulla on puhekielessä ja sananäytössä hieman kyseenalainen kaiku, moni asia saattaisi olla helpommin hoidettavissa, mikäli asioihin vaikuttavat ja niistä päättävät…

Totean heti alkuun, että henkilökohtaisesti kannatan turhanaikaisten säännösten ja byrokratian purkamista ja jossain määrin kauppojen aukioloaikojen sääntely on kuulunut juuri tuohon turhanaikaiseen kategoriaan. Mutta, kuten todettu, vain jossain määrin. Siksi en oikein ymmärrä, mikä on se juju tai asian perinpohjainen ydin, joka tuntuu saavan varsin monet tahot riemastumaan, ellei suorastaan riehaantumaan ajatuksesta, että kaupat voisivat olla auki vaikkapa ympäri vuorokauden. Kun kansanedustajatasoinen lausunnonantaja on sitä mieltä, että kauppojen aukiolon lisääminen nykyisestään poistaisi “jopa yhden keskeisen kilpailukykyrasitteen”, se osoittaa melkoisia utopistin taipumuksia. Tässä yhteydessä kuuluisi tietenkin ruveta voivottelemaan kaupan työntekijöiden ja heidän vapaa-aikansa perään tai valittamaan mahdollisten lisätöiden häiritsemän perhe-elämänsä puolesta. En lähde sille tielle, se on ay-ihmisten asia, mutta siitä…