-
Muistia pätkittäin?
Tässä takavuosina esitettiin Uuno Turhapuro -elokuvaa, jonka nimessä viitattiin asianomaisen päähenkilön muistin palaamiseen pätkittäin. Jostain syystä en muista elokuvan sisällöstä juuri mitään, mutta tulkoon nyt omalta osalta sanottua, että näissä vuosien varrella julkaistuissa teksteissäni on niitä lukeneille tullut varmaan aika selväksi, että lyhytaikaisena tapahtumana ilmiö ei ole täysin vieras Piruparallekaan. Vuosien (vuosikymmenien) aikana saavutetun kohtalaisen käytännön harjaantuneisuuden omaavana ja niin kutsuttuna alan miehenä pätkimiskokemuksia on sekä muistin menetyksistä, että sen palautumisista. Kaikesta vanhasta tottumuksesta ja kokemuksesta huolimatta myönnän yllättyneisyyteni, kun run-saan kuukauden kestäneiden sairaalahoitojen jälkeen sain ilmoituksen, että tämän tarinan ilmestymispäivänä koittaa myös Piruparalle kotiuttamispäivä. Yllätys ei tullut pätkittäin, eikä aiheutunut kotiuttamistiedosta, vaan siitä, että suunnilleen samanaikaisesti sain käsiini ensimmäisen…
-
Tallentunut viisaus
Vuosien varrella on tämänkin palstan pitäjä tullut useampaan kuin yhteen tai kahteen kertaan lai-nanneeksi suomalaisia, kansan suussa ja ajoittain myös erittäin ahkerassa käytössä olleita ja siellä hioutuneita sanontoja, sananlaskuja, kansanviisauksia tai miksi kukin niitä haluaa kutsua. Siitä huo-limatta, että tuo mainittu sanontoihin tallentunut kansanviisaus, kokemuspohjainen elämäntaito tai muu tuleville sukupolville säästetty tieto ei välttämättä – ainakaan sanonnan muodossa – aina avau-du nykyihmisille, sieltä halutessaan saattaa löytää hyvinkin pätevää ja käyttökelpoista tietoa. Sanontoja löytyy eri käyttötarkoituksiin niin kansallisella, kuin maakunnallisella tasolla eivätkä paikallisetkaan viisaudet tai kokemuspohjainen tietämys mitään aivan harvinaista herkkua sillä sa-ralla ole. Maakunnalliset tarinat eri heimojen ihmisistä ovat kaikille tuttuja. Hitaat hämäläiset, um-pikierot savolaiset ja mahtipontisuuttaan uhoavat pohjalaiset ovat…
-
Petipaikalta
Kun vuodesta 2001 asti eli kolmetoista (13) vuotta on seurannut maan ja osin myös maailman ta-pahtumia sitä silmällä pitäen, että niistä olisi löydyttävä aihepiirejä, joista pitäisi kaksi kertaa viikossa rustata jonkinlainen mielipidekirjoitus, pakina tai kolumni – yllätys on melkoinen, kun eräänä aamuna havahtuu tilanteeseen, missä osa lähimenneisyyttä on hävinnyt muistikuvista kutakuinkin kokonaan. Niin kävi Piruparalle muutama viikko sitten, kun lääkintähenkilöstön taholta varsin yksiselitteisesti ilmoitettiin, että palstanpitäjää on kuskattu milloin intuboituna hengityskoneessa ja milloin johonkin kevyempään laitteeseen kytkettynä ympäri eteläisen Suomen sairaanhoitoyksiköitä Loviisan terveyskeskuksen, Porvoon sairaalan ja Helsingin Meilahden välillä. Oletan, että lienee parasta olla vakuuttelematta, että eivät ajoittaiset muistinmenetykset tämän kirjoittajalle mikään täysin kokematon ilmiö ole aiemminkaan olleet Ne ovat…
-
Miesten työt ja naisten työt
En muista, koska olen kuullut ensimmäisen kerran sanonnan: ”Ei työ miestä pahenna”. Ihan äskettäin se ei ollut ja kysymys onkin siitä onko aikaa tuon sanonnan kuulemisesta kulunut 40 tai peräti 50 vuotta. Huolimatta siitä, että tilanne on parantunut siitä mitä se joskus aiemmin on ollut, asennoituminen eri ammatteihin on joskus vieläkin hieman samanlainen, kuin suhtautuminen urheiluun oli joskus ennen. Vielä viime vuosisadan puolivälissä – puhumattakaan aiemmista ajoista – sekä miehillä, että naisilla oli vain muutamia yhteisiä urheilulajeja, joita he harrastivat. Nykyisin ei ihan äkkiä tule mieleen sellaista urheilun osa-aluetta, joita molemmat sukupuolet eivät voisi harrastaa ja niissä kilpailla. Ja vaikka ”silmä alkaa tottua” muutokseen ja ajatuskin hyväksyä, että eri ammateissa…
-
Nuorisotakuu ja kortteliohjukset
Näinä nuorisotakuun ja muiden mahdollista nuorison syrjäytymistä estävien toimenpiteiden aikana, tulee mieleen ajat, kun niin kutsutut suuret ikäluokat – jotka pääsääntöisesti nyt ovat jo jääneet tai lähiaikoina jäämässä eläkkeelle – aloittelivat työntekoa tuolla 1960 – luvun alkupuoliskolla. Silloin kynnys oppivelvollisuuden päättymisestä työelämään oli hieman matalampi kuin nykyään, mutta ei silloinkaan silloisten kansalaiskoulun tai keskikoulun (nyk. peruskoulu) päättäneillä työpaikkoja ollut pilvin pimein tarjolla tai ainakaan valittavaksi asti. Puhumattakaan, että ne olisivat olleet hyvin tai edes kohtuullisesti palkattuja. Koska työn tekeminen kuitenkin oli kutakuinkin ainoa tapa hankkia omaa rahaa, vaatimattomampikin palkkataso kelpasi. Siksi työtehtävät ja ammattinimikkeet, jotka nykyisin ovat suurimmaksi osaksi hävinneet, olivat monien ensimmäisiä kosketuksia työelämään. Asiapojat (-tytöt), lähetit, juoksupojat, tsupparit…
-
Ennen oli ennen
Kun Sote-sekoilut tuntuvat kestävän ja kestävän eikä valmista näytä tulevan, ajatus kuin itsestään liikkuu jonnekin menneisyyteen, kun edellisen kerran aiheen parissa harjoitettiin poliittista kädenvääntöä. Silloin ei puhuttu sote-uudistuksesta, vaan silloin tehtiin kansanterveyslakia, jonka sanottiin olevan jos ei kaikkien aikojen, niin ainakin sodanjälkeisen ajan merkittävin terveydenhuollon uudistus Suomessa. Oletettavasti erilaisia korjauksia lakiin, sen runsaan 40 vuoden voimassaoloaikana, on tehty, siitä huolimatta tuo kansanterveyslaiksi kutsuttu lakikokonaisuus on toiminut kohtalaisen hyvin, koska vieläkin joskus törmää sanontaan: ”Uusi kansanterveyslaki” teki sitä tai mahdollisti tätä. Puuttumatta tässä yhteydessä kuin pariin, lain sisältämään, sen aikaiseen uudistukseen, tulkoon sanotuksi, että tuolloin velvoitettiin jokainen Suomen kunta huolehtimaan omien kuntalaistensa perusterveydenhuollosta kuntiin perustettavissa terveyskeskuksissa. Toisin sanoen, eivät nämä kuntalaisten…
-
Suomea neljällä ärrällä
Erilaiset kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että kieli muuttuu. Puhuttu kieli ja kirjoitettu kieli sekoittuvat iloisesti toisiinsa, tulee uusia sanoja ja vanhempia häviää eikä siitä välttämättä tarvitse olla huolissaan. Tämän tekstin aihe, ei varsinaisesti lähtenytkään liikkeelle huolesta, vaan havainnosta, että suomalaisessa puhekielestä on – ellei nyt suoranaisesti katoamassa – niin ainakin äänteellisesti heikentymässä R-kirjaimen esiintyminen. Kirjoitetussa tekstissä kyseinen konsonantti toki esiintyy, mutta puhutussa muodossa ärrästä yhä useammin – jopa ammatikseen puhuvien, kuten toimittajien, poliitikkojen ja muiden puhetyöläisten keskuudessa – kuuluu englantilaistyyppinen suhiseva ja sössöttävä irvikuva suomalaisesta, kunnolla ”pärisevästä” R-kirjaimesta. Ei tarvitse harrastaa mitään tutkivaa journalismia, voidakseen todeta, että kunnon R-kirjaimen katoamisessa suunta sylttytehtaalle on kohtalaisen selvä. Televisio, elokuvat, laulettu musiikki ja…
-
Elettiin sitä ennenkin
Tänä vuonna, tarkemmin sanottuna, toukokuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun tämän kirjoittajalla päättyi lakisääteiseen, oppivelvollisuuteen perustuva koulunkäynti. Ajan sanotaan kultaavan muistot, jonka se tietysti tekeekin, mutta siitä huolimatta on todettava, että emme mekään mitään kullannuppuja tuossa vaiheessa elämää olleet, jos kohta on myös muistettava, että seuraamukset saattoivat olla aika tavalla erilaisia, kuin nykykouluissa. Meillä ei ollut myöskään kännykkäkameroita, eikä muutakaan nykytekniikkaan verrattavaa välineistöä, joilla olisimme voineet kuvata provosoimiemme opettajien provosoitumista, mutta olen vakuuttunut, että sitäkin olisimme harrastaneet, jos kyseisiä laitteita käytettävissä olisi tuohon aikaan ollut. Mutta elettiin sitä ennenkin. Tietysti monenlaista jäynää tuli harrastettua, mutta koskaan – koko kouluajalta – en muista, että kouluun olisi tarvinnut…
-
Palautteesta
Aika ajoin palstanpitäjältä kysellään aiheesta – palaute. Toisin sanoen kyselijöitä kiinnostaa, tuleeko kirjoitetuista ja julkaistuista teksteistä lukijapalautetta ja sitä, minkälaista ja -tyylistä saatu palaute yleensä on. Vastaus on, että palautetta tulee. En ole listannut sitä, ovatko myönteiset kommentit yleisempiä, kuin kielteiset. Molempia kohtuullisen säännöllisesti kuitenkin näkyy. Kaukaisin Suomesta tullut palaute tuli jo vuosia sitten Rovaniemeltä. En muista enää palautteen tarkempaa sisältöä, mutta se on jäänyt mieleen, että kyseinen henkilö suunnitteli Loviisaan muuttoa. Onko suunnitelma toteutunut, se ei ole tämän kirjoittajan tiedossa. Myös joitain ulkosuomalaisia on eksynyt Piruparan nettisivuille ja antaneet myös palautetta. Ehkä kaikkien aikojen hellyttävin palaute jonka teksteistäni olen koskaan saanut, tuli eräältä pikkutytöltä. Tämä tapahtui vuonna 2005 (tarkistin…
-
Toiveammateista
Koska palstanpitäjän aihepiirit – sattuneesta syystä eli kuntavaalien läheisyydestä johtuen – ovat edelleen rajalliset, lienee yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi tarkoituksenmukaista jatkaa muistelulinjalla ja kirjoitta omakohtaisista kokemuksista. Lapsilla on usein toiveammatteja, jotka subjektiivisina kohteina ovat aina vakavasti esitettyjä tavoitteita. Toiveammattien valikoitumiseen vaikuttavat monet asiat, eikä television, eri ammateista antama kuva taida olla kaikkein vähäisimpiä. Siksi lähes kaikilla televisiokanavilla suoranaiseksi buumiksi muodostuneet kokkiohjelmat, ovat tuskin vähentäneet kokin ammatin suosiota nykynuorison keskuudessa. Joillain ammateilla toiveammattien joukossa on silti pysyvämpi ja pitkäjännitteisempi asema. Palomiehen, poliisin ja veturinkuljettajan ammatit ovat esiintyneet poikien toiveammatteina vuosikymmenet. Samoin sairaanhoitajan, opettajan ja ehkä edelleen myös lentoemännän tehtävät, ovat iät ja ajat olleet tyttöjen suosiossa. Kovin…