Ominaispiirteitä vai arvailuja?

Kun kuunteli sunnuntai-illan TV-uutisia ja laskelmia tulevien europarlamentaarikkojen todennäköisistä ominaispiirteistä, mieleen tuli, että ovatkohan pelkkiä spekulatiivisia ennustuksia? Toisin sanoen, kuinka hyvä tai miten pätevä ennuste tulevien meppien ominaisuuksien arvioimiseksi kyseinen luettelo on, siitä en olisi täysin vakuuttunut. Tilastona aiemmista valinnoista se toki toimii eli luettelona niistä ominaispiirteistä, joita aiemmin Suomesta valituilta mepeiltä löytyy. Ja jos leikkimielistä arvailua haluaa harrastaa, niin mikäpä siinä.

Kokoomuslaisuus on ollut valttia kaikissa aiemmissa EU-vaaleissa. Toiseksi eniten valituksi tulleita on keskustapuolueesta. Eli tietynlainen eurooppalainen oikeistosuuntaus on ollut myös suomalaisittain vallalla.

Suomalaiset ovat arvostaneet äänestyskäyttäytymisessään kokoomuksen ohella myös kokemusta. Ei siis ihme, että EU-parlamenttia on – ainakin suomalaisittain – kutsuttu poliittisten norsujen hautausmaaksi. Joitain poliittisia untuvikkojakin on toki joskus vaaleissa valittu, mutta he ovat olleet sitten muilta aloilta tunnettuja ihmisiä.

Alueellisesti Euroopan parlamenttiin on Suomesta valittu eniten uusmaalaisia. Yksi syy saattaa olla puhtaasti se, että Uudellamaalla vaan sattuu asumaan paljon ihmisiä ja kun koko Suomi on vaalipiirinä, uusmaalaisille ehdokkaille äänet myös tulevat suurelta osin Uudeltamaalta.

Eri ammattityhmistä, toimittajat ovat aiemmista europarlamentaarikoista olleet parhaiten edustettuina. Mitään yksittäistä syytä on vaikea keksiä, mutta ehkä se, että televisiossa esiintyvät ajankohtais- ja poliittisten ohjelmien toimittajat antavat itsestään usein varsin asiantuntevan kuvan, joka jo sinällään saattaa vaikuttaa saatuun äänimäärään.

Erilaisten luottamustehtävien hamstraaminen näyttäisi myös kannattavan, jos tavoitteena on joskus pyrkiä mepiksi. Yle uutisten mukaan kaikilla suomalaisilla EU-vaaleissa valituiksi tulleilla on ollut keskimäärin 11 merkittävää luottamustehtävää.

On tietenkin turha väittää, että EU-parlamenttiin pääsisi yksistään pelkillä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, entisillä ammateilla tai edes vankallakaan kokemuksella. Raha on varsin keskeisessä asemassa kaikissa vaaleissa ja EU-vaaleissa ehkä vieläkin enemmän kuin muissa. Edellisissä EU-vaaleissa ilman muita edellä mainittuja ”erityisominaisuuksia” Euroopan parlamenttiin tuli valituksi 110 000 euron suuruisella vaalibudjetilla.

Jos mikään edellä olevista ominaisuuksista ei niin sanotusti natsaa kohdalleen, eikä rahaakaan ole rajattomasti käytettävissä, viimeinen oljenkorsi, johon voi vielä tarrautua – jos nimittäin mepiksi on hirveä hinku – on panostaa omaan miehisyyteensä. Miehet ovat valttia EU-vaaleissa. Eli jos parta kasvaa, ei kannata pukeutua mekkoon.