Suomalaisten helmasynti – suomettuminen?

Taas kaivettiin esiin tuo jossain 1970-luvun tunnelmissa syntynyt suomalaisia halventava, mutta silti varsin kuvaava sana suomettuminen eli finnlandisierung, jolla – kauniisti sanoen – on tarkoitettu Suomen pidättäytyväisenä pidettyä suhtautumista kansainväliseen politiikkaan ja etenkin itänaapuriinsa vallitsevan geopoliittisen asemansa vuoksi kylmän sodan aikana. Tuo geopoliittinen asema tarkoitti tietenkin silloisen Neuvostoliiton huomioimista kutakuinkin kaikissa tilanteissa. Ani harvoin, jos koskaan, suomalaispoliitikot itse ovat myöntäneet suomettumistaan ja jos joku joskus moiseen on sortunutkin, se on tapahtunut melkoisen runsaiden selittelyjen saattelemana.

Tällä kertaa tilanne oli aika tavalla toinen, kun suomettumissyytöksiä esitettiin Suomen hallituksen sisältä. Eli tasavallan hallituksen – ainakin vielä äskettäin – istunut vihreitä edustava ympäristöministeri Ville Niinistö ilmoitti kansainvälisen lehdistön eli Financial Timesin haastattelussa, että ”Suomen ulkopolitiikkaa eivät ohjaa enää omat arvomme, vaan varovainen tahto toimia kuten Venäjä haluaa”. Ympäristöministeri Niinistö linkittää – lähinnä kokoomuksen – aikeet esittää Fennovoiman ydinvoimaluvan täydentämisen suoraan yllä mainittuun suomettumisilmiöön. Niinistö on myös julkisesti epäillyt, että ”Suomi tekee itse itsestään Venäjän etupiiriä”, jolla hän tarkoittanee, että Suomen riippuvuus Venäjästä kasvaa merkittävästi, jos venäläisen Rosatomin annetaan osallistua Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.

Ville Niinistö ei ole ainoa, joka on maalannut ”piruja seinille” Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyöstä. Myös kirjailija entinen professori Jukka Kemppainen on ollut huolissaan tilanteesta ja todennut, että venäläisten osittain omistama ydinvoimala Suomen maaperällä on jatkossa este Suomen mahdolliselle Nato-jäsenyydelle. No, melko pitkälle meneviä ajatuksia Kemppaiselta, siitäkin huolimatta, että hän sanoo Venäjällä ydinvoiman ja ydinaseiden hoituvan hauskasti yhdessä yhden luukun periaatteella.

Kun Suomen energiahuollossa keskeisin ongelma on vajaus omavaraisuudessa ja se, että Suomen energiahuolto on liiaksi riippuvainen Venäjältä tapahtuvasta sähkön ja muun energian tuonnista, voidaan perustellusti toki kysyä, mitä järkeä Suomella on sitoa sitten itsensä vielä venäläiseen ydinvoiman rahoitukseen ja rakentamiseenkin, ydinpolttoainetoimituksiin tai muihin heidän tarjoamiin palveluihin vaikkapa ydinvoimalan huoltotoimissa.

On selvää, että Ukrainan kriisi on vaikuttanut moniin mielipiteisiin ja epäilyt Venäjää ja sen arvaamattomuutta kohtaan ovat lisääntyneet. Pitää kuitenkin muistaa, että kriisejä tulee ja kriisejä menee eikä kaikkia yhteistyömahdollisuuksia voi, eikä kannata tuhota Ukrainan tapahtumien vuoksi.

Tämän kirjoittaja sai vasta varsin myöhään tietää, että EU-parlamentti vaatii eilen antamassaan päätöslauselmassaan unionin jäsenmaita peruuttamaan Venäjän kanssa suunnitellut energia-alan sopimukset. No, ainakin elinkeinoministeri Jan Vapaavuori oli sitä mieltä, että vaatimus ei koske Suomea ja se on pelkkä kannanotto ilman laillista merkitystä. Nähtäväksi jää.