Eurooppa,  Muut pakinat

Viisastelua

Tätä kirjoitettaessa, koko päivän ovat uutiset kertoneet tilanteesta Kreikassa ja Brysselissä ja osin myös Suomessa. Ja vaikka juuri päättymässä olevana sunnuntaina piti olla Kreikan eurossa pysymisen kannalta se vihoviimeinen deadline, näyttää siltä, että tilanne vaan jatkuu ja jatkuu ja luonnollisesti myös uutisointi aiheesta on jatkunut ja jatkuu edelleen. Kreikka ja kreikkalaiset tarvitsevat rahaa ja he mitä ilmeisimmin odottavat, että Eurooppa kantaa sitä heille kaksin käsin ja kottikärryillä niin kutsutun kolmannen tukipaketin muodossa, sillä taannoisessa kansanäänestyksessä he ymmärtääkseni hylkäsivät ainoastaan omat velvoitteensa.

Tilanne on skitsofreeninen. Lainaa pitäisi lainan perään saada ja “vyötä pitäisi edelleen kiristää”, että takaisinmaksusta olisi edes teoreettisia takeita, mutta kun luottamus on mennyt, sitä on vaikea saada takaisin. Sillä jokainen lainaa joskus anellut tai rahaa toiselle vipannut tietää, että koko prosessin perusta ja kivijalka on nimenomaan luottamus. Jos se menetetään, yhteistyö lainan antajan ja sen saajan kesken loppuu yleensä varsin lyhyeen.

Kreikan kaaosmainen taloustilanne on ollut agendalla jo vuosia, eikä tässä yhteydessä palstatila riitä asioiden edes pintapuoliseen kertaamiseen. Asioiden eteneminen edellyttää luonnollisesti viisaita päätöksiä, sen sijaan, että tahot, joiden tilannetta pitäisi ratkoa, tuntuvat turvautuvan lähinnä viisasteluun. Ja kuten valtaosa tämänkin tekstin lukijoista (oletettavasti) tietää, viisastelulla ei ole mitään tekemistä viisauden kanssa.

Tarvittavaa kaukoviisautta – jota kreikkalaisten tapauksessa edellytettäisiin – ei tunnu löytyvän mistään, vaikka Suomessakin erilaisia ennustajaeukkoja ja muita analyytikkoja tuntuu riittävän muuten vähän joka lähtöön. Sen sijaan jälkiviisaista ei ole pulaa. Ja olen vakuuttunut, että Kreikankin ongelmille löytyy viisaita ja järkeviä ratkaisijoita, kunhan viisastelultaan ehtivät ne kertomaan.

Jonkinlaisen viisastelun tai katteettoman optimismin piikkiin menee myös se, että vuosia esillä olleet Kreikan probleemat saataisiin ratkaistuksi kolmessa päivässä eli tulevaan keskiviikkoon mennessä, joka aika on tiettävästi annettu kaikkein viimeisimmäksi takarajaksi, johon mennessä kreikkalaisten on hyväksyttävä heille esitetyt ehdot, jos aikovat vielä pysyä euromaana.

Viisastelun eräänlaisena ääriesityksenä kreikkakysymyksessä voitaneen pitää – ymmärtääkseni Saksan taholta tullutta – ehdotusta, että Kreikka eroaisi määräajaksi euromaiden “perheestä”. Eli mieleen assosioituu auttamattomasti tilanne, jossa avioliittoneuvoja ehdottaisi jommallekummalle puolisolle määräaikaista eroamista avioliitosta. Vitsit lienevät vähissä. Toki Soinin viimeisimmät viisastelut vielä puuttuvat, mutta ne kuultaneen, kun Kreikalle maksettavista tukiaisista on päätetty.