400 vuotta

Piruparan syntymäkotikaupunki Vaasa täyttää tänä vuonna 400 vuotta. Kun Kaarle IX perusti kaupungin 1606, maailma oli täysin toisen näköinen kuin tänä päivänä. Mietteet syntymäkaupungin historiaan lähtivät liikkeelle, kun sain kutsun osallistua sisarentyttäreni vihkiäisiin. Ne järjestetään historiallisessa Mustasaaren kirkossa, joka on yksi niistä harvoista rakennuksista, jotka säilyivät tuhoutumatta1852 sattuneesta kaupungin palosta. Nykyinen kirkko toimi tuolloin Vaasan hovioikeutena.
Kaupunki tuhoutui tulipalossa niin totaalisesti, että sen uudelleenrakentamista entiselle paikalleen ei pidetty tarkoituksenmukaisena, vaan kaupunki rakennettiin uudelleen vajaan kymmenen kilometrin päähän lähemmäksi merenrantaa. Rantaviiva kun voimakkaan maannousun takia oli siirtynyt ja siirtyy edelleen kauemmaksi merelle.
Samassa yhteydessä Vaasa sai myös väliaikaisesti uuden nimen. Tunnetulla suomalaisuusmiehellä Sakari Topeliuksellakin taisi olla jotain tekemistä sen asian kanssa, että Venäjän silloinen tsaari Aleksanteri II vahvisti anomuksesta kaupungin uudeksi nimeksi Nikolainkaupunki. Toimenpide osoitti melkoista makeilunhalua ja nöyristelyä itäiseen ilmansuuntaan. Nimi Nikolainkaupunki esiintyi pääasiassa ainoastaan virallisissa yhteyksissä. Kaupunkilaisten mieliin keisarista muistuttava nimi ei koskaan iskostunut, vaan he pitivät itseään vain ja ainoastaan vaasalaisina koko sen runsaan 60 vuoden ajan, jonka jälkeen – vuonna1917 – kaupungille palautettiin virallisesti sen alkuperäinen nimi Vaasa.
Kovin usein ei törmää tosiasiaan, että Vaasa toimi kansalaissodan aikana niin sanotun valkoisen Suomen pääkaupunkina ja senaatin kokoontumispaikkana, jolloin Helsinki oli punaisten miehittämä. Tuolta ajasta on peräisin Vaasan vaakunassa esiintyvä, senaatin sille, viimeisessä Vaasassa pitämässään istunnossa myöntämä Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema, itsenäisen Suomen vanhin kunniamerkki, vapaudenristi.
Tänä päivänä syntymäkotikaupunkini on noin 57 000 asukkaan – 25 prosentin ruotsinkielisyysosuudellaan – kaksikielinen yliopistokaupunki, jonka tapahtumia Piruparka yli 20 vuoden poissaolon jälkeen edelleen seuraa, vaikka käyntikerrat paikan päällä rajoittuvatkin 1-2- vuosittain.