Suomalaisittain

Sitä taas juhlittiin – suomalaista itsenäisyyttä ja koko kansan voimalla. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen itsenäisyyspäivä kirvoittaa suomalaisissa juhlamielen, joka jaksaa innostaa suuren osan kansakunnasta televisioiden ääreen toljottamaan ja pällistelemään koko illaksi sitä, kuinka paremmat ihmiset osaavat käyttäytyä parempien ihmisten tavoin myös jonottaessaan. Ei ole etuilua, suunsoittoa eikä nahistelua niin kuin suomalaisessa perusjonossa öisellä nakkikioskilla tai taksitolpalla, vaan kaikki sujuu rauhallisesti ja sivistyneesti. Kun tuohon, suomalaiset juhlintakriteerit täyttävään töllistelysessioon, on vielä lisätty mahdollisuus arvostella mainittujen parempien ihmisen pukuja, kampauksia, seuralaisia tai jopa mahdollisia mokia, joita saattaa lipsahtaa television suoraan lähetykseen, se on parasta juhlaa ja juhlatunnelmaa, mitä suomalaisittain voi kuvitella. 
 

  Joka vuosi – jo viikkoja ennen itsenäisyyspäivää – suomalainen rahvas jaksaa naureskella samoille vitseille siitä, kuinka taaskin oma kutsu linnaan oli mennyt väärään osoitteeseen ja sitä kuinka jälleen säästyi iso kasa euroja, kun naisväen ei tarvinnut hankkia uutta ja entistä ehompaa iltapukua.
 

Suomalainen itsenäisyyspäivän ohjelma on muutenkin aina samanlainen. Televisio näyttelee siinä keskeistä osaa.

Itsenäisyyspäivän sotilasparaati, Tuntemattoman sotilaan vanhempi versio ja linnan juhlat. Siinä suomalaiskansallista juhlatunnelmaa television ääressä parhaimmillaan. Ne jotka kuvittelevat omaavansa todellista potentiaalia osallistua henkilökohtaisesti tasavallan päätapahtumaan presidentinlinnassa, joutuvat pettyneinä tyytymään paikallisten kulttuurilautakuntien ja seurakuntien järjestämiin pienempimuotoisiin itsenäisyyspäivätilaisuuksiin, joissa toki on ihan todellinen tilaisuus niissäkin esitellä pukujaan ja ansaittuja prenikoitaan. Vastaavia tilanteita kun nyky-Suomessa muuten lienee kohtalaisen harvakseltaan.
 

  Myös koko kansan tuijottamissa linnan juhlissa ohjelma on vuodesta toiseen kohtalaisen vakio. Keskeisintä juhlan antia on tietenkin kättelyseremonia, joka siis mahdollistaa edellä mainitun arvostelutapahtuman tv:n ääressä. Jo vuosia toimitukset ovat helpottaneet kansalaisten tehtävää tuomalla paikalle vaatemuodin ammattilaisia kertomaan muotitrendeistä tässä suomalaisten ainoassa pukugaalassa. TV-toimittajien läksyjentekotasoa seurataan kansalaisten toimesta myös tiukasti. Tänä vuonna läksyt vaikuttivat tehdyiltä. Paikallaolijat pääsevät toki nauttimaan linnan antimista, muuten kättelyn seuraaminen riittää tuomaan kansalle tarvittavaa juhlatunnelmaa. Kun – suomalaisen iltamaperinteen mukaan – lopussa on vielä tunti tanssia, juhlakiintiö suomalaisittain on toteutunut.