Oma maa mansikka

Myönnän lievän turhautumiseni. Vaikka aihepiiri on ajankohtainen ja tärkeäkin, tuntuu, että tasavallassa nimeltä Suomi ei ole muuta puheenaihetta viime aikoina ollutkaan, kuin maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset. En periaatteessa vastusta maahanmuuttoa enkä turvapaikan myöntämistä sellaista tarvitseville, mutta ketunhäntä kainalossaan maahan tulijat on pyrittävä karsimaan joukosta.

Vaikka pääministeri julisti antavansa kotinsa pakolaisten käyttöön, moinen populismi ei hetkauta tämän kirjoittajaa pätkääkään. Vaikka toimi kuinka oli tarkoitettu esimerkiksi muille, en jaksa uskoa, että suomalaisista kovinkaan moni lähtisi samalle linjalle Juha Sipilän kanssa. Toisaalta olen varsin vakuuttunut siitä, että myös pääministerin asunto jää pakolaisten sijoituspaikkana käyttämättä. Ja vaikka en mielelläni lähde ennustajaeukoksi, olettamukseni on, että hallituksen sisällä moinen julistus saattaa aiheuttaa enemmän liikettä kuin suomalaisten keskuudessa konsanaan. Perussuomalaisten näkemysten yli kun hallituksen sisällä tunnutaan käveltävän mennen tullen. Oli kysymys sitten Kreikasta tai maahanmuutosta.

Toki muutakin mielenkiintoista aihepiirin ympärillä tapahtuu. Esiin ovat nousseet niin Karjalan evakot, kuin Ruotsiin lähetetyt sotalapsetkin. Joidenkin mielestä niistä saattaisi löytyä yhtymäkohtia nykyiseen pakolaistilanteeseen. Jota yhteyttä ei ainakaan Piruparka ole havainnut. Vaikka karjalaisevakkojen tapoja ja kulttuuria Länsi-Suomessa vierastettiinkin, kysymys oli kuitenkin suomalaisista. Sotalapsiepisodi oli yksi sodan seurauksista, mutta niin rankka kokemus kuin se monille olikin, ei lapsia lähetetty matkaan ilman tietoa siitä, että heille oli olemassa vastaanottajat ruotsalaisen yhteiskunnan toimesta.

Yksi usein kuultu väite on myös se, että ensin pitäisi auttaa hädänalaisia ihmisiä kotimaassa. Tulipa vaan mieleen, että kuinkahan moni tällaisen näkemyksen esittäjä olisi valmis ottamaan kotiinsa tai edes naapuriinsa vaikkapa asunnottomia alkoholisteja.

Ei diskriminointi Suomessa muutenkaan mitään uutta ole. Ruotsinkielisiä on karsastettu, romaneja syrjitty kautta aikojen, eivätkä pohjalaiset ja savolaiset tai muutkaan eri heimoihin kuuluvat ole aina mahtuneet samaan kapakkaan tai edes samalle kadulle, grillikiosista puhumattakaan. Ulkonäöstä niin kutsuttuja kantasuomalaisia ei kykene erottamaan toisistaan, mutta montaa sanaa ei tarvitse omalla murteellaan sanoa, kun alkuperä on selvillä.

Ehkä kaikkein surkeimpia ristiretkeläisiä ovat kuitenkin ne idealistit, jotka kuvittelevat parantavansa maailmalla vallitsevaa hätää ja köyhyyttä, vainottujen oloja ja sodan uhrien asemaa sillä, että Eurooppa ja Suomi ottavat vastaan kaikki tänne pyrkivät pakolaiset. Sellaisella signaalilla herätetään ainoastaan turhia toiveita apua tarvitsevien keskuudessa ja tehdään vielä enemmän pahaa, kuin hyvää.