Kotimainen Politiikka,  Muut pakinat

Mietteitä maahanmuutosta

Myönnän olevani vähintäänkin hämmentynyt. Onko jotain jossain vaiheessa mennyt niin totaalisesti “yli hilseen”, kun syystä tai toisesta on jäänyt mielikuva, että kaikenlainen maahanmuutto-, pakolais- ja muu aihepiiriin liittyvä julkinen keskustelu – etenkin jos se sisältää kritiikkiä – on kiellettyä, tai ainakin herkkähipiäisesti leimataan vihapuheeksi tai jopa rasismiksi?

En tiedä, kuinka pitkään maahanmuuttajien on asuttava Suomessa tai oltava Suomen kansalainen, tai kuinka hyvin puhuttava suomen kieltä, ollakseen yleisen mielipiteen mukaan hyväksyttävästi suomalainen. Myönnän, että ihmiset siinä suhteessa eivät ole tasa-arvoisia. Ihonväri ei muutu, vaikka kielitaito olisi miten hyvä ja jo pelkästään henkilön nimestä on yleensä mahdollista päätellä tämän taustasta jotain.

Aina silloin tällöin kuulee muistutuksia, että nimenomaan maahanmuuttajien toimesta ja heidän aikaansaannostensa ansiosta Suomea on aikoinaan rakennettu ja teollistettu hyvinkin vahvasti. Muiden muassa nimet Gutzeit, Fazer, Paulig, Sinebrykoff, etc. on mainittu yleensä näissä yhteyksissä. Ja vaikka sukututkimus on nykyisin hyvinkin trendikäs harrastus, kukapa niin kutsuttu kantasuomalainen kaikista sukujuuristaan, niiden yhteyksistä ja mahdollisesta alkuperästä olisi kovin yksityiskohtaisesti selvillä. Piruparankin on tunnustettava, että vaikka sukujuuria löytyy niin Satakunnasta, kuin Etelä-Pohjanmaaltakin, yksi suvun kantaisistä oli alunperin kotoisin eteläisestä Ruotsista ja ilmestyi Suomeen 1700-luvulla eli niin kutsutun “Ison Vihan” aikana. Tilannetta ei kaiketi – ainakaan virallisesti – voi kutsua maahanmuutoksi. Suomi ja Ruotsi kun noihin aikoihin olivat samaa valtakuntaa. Niin kutsuttua maastamuuttoa sen sijaan on tämän kirjoittajan sukuhistoriassa tapahtunut huomattavasti enemmän. 1800- luvulla ja 1900- luvun alussa Amerikkaan lähtijöitä esi-isissä löytyy useitakin. Australiaan muuttaneista ei ole tietoa, mutta Ruotsiin 1960- ja -70-luvuilla toki lähti taas sukulaisia. Oma tyttäreni on asunut puolet elämästään ulkomailla, lapsenlapseni ovat syntyneet Englannissa ja Dubaissa. Eli jonkinlaista – ainakin teoreettista – näppituntumaa sekä maahan-, että maastamuutosta luulisi olevan.

Luin äskettäin erään Libyasta Suomeen muuttaneen, Vaasan yliopistossa väitöskirjaa tekevän Ahmed Elgargourin haastatteluun. Hän kertoi, että monet maahanmuuttajat tulevat tänne ja syyttävät ihmisiä, että heitä kohdellaan kuin ulkomaalasia. Mielenkiintoinen näkökulma. En ala neuvomaan saati paheksumaan, mutta kun suvaitsevaisuus on monessa suhteessa ollut viime aikojen muotisana, aivan väkisinkin herää kysymys, kenen on suvaittava ketä, kantaväestön maahanmuuttajia vai maahanmuuttajien kantaväestöä?

Comments Off on Mietteitä maahanmuutosta