Mitähän vielä?

Myönnän, että en oikein tykkää niistä kaikista viimeaikaisista muotisanoista, joita tunnutaan viljeltävän jopa eduskunnassa asti, mutta siitä huolimatta mielessä pyörii jonkinlaisena korvamatona kysymys, että missä näitä nykyhallituksen taholta esitettyjä aivopieruja oikein syntyy ja sikiää? Sitä voisi olettaa, että tähän mennessä olisi mieli ehtinyt jo tottua Juha Sipilän ynnä kumppaneiden edesottamuksiin, mutta niinpä vaan pääsi taas yllättämään.

Yhtiöittäminen on ollut sana, joka on hallinnut kutakuinkin kaikkia hallituksen viimeaikaisia ulostuloja. Selityksiä moinen yhtiöittämisvimma on toki myös edellyttänyt. Aivan toinen asia on, kuka selityksiin uskoo. Väitteet, että yhtiöittäminen olisi jotain muuta kuin yksityistämistä ovat puhdasta potaskaa. Ennemmin tai myöhemmin myös tämän hallituksen opetuslapset tulevat näkemään, että ensin niin sanotusti yhtiöitetään ja sen jälkeen yhtiöt on helppo myydä. Esimerkkejä löytyy.

Ehkä yllättävin asia, joka tasavallan hallituksen kaavailuihin kuului oli sosiaali- terveyspalvelujen yhtiöittäminen, sen jälkeen yhtiöittämisvimman kohteena ovat olleet suomalaiset liikennejärjestelyt niin maanteillä, kuin vesiliikenteessä ja rautateilläkin. Ja että yllätysten aika ei päättyisi liian lyhyeen, äskeisen viikonlopun aikana uutisoitiin, että seuraavia yhtiöittämiskohteita on jo agendalla. Postia ja sen palveluja ollaan pilkkomassa. Samoin kuuluu kummia myös Finnairin taholta. Toki herra Sipilän tavanomaisten selittelyjen siivittäminä, kuten asiaan kuuluu.

Siitä huolimatta, että suorastaan raivokas yhtiöittämisvimma on varsin usein saanut ministeri Anne Bernerin kasvot, jonka kokoomusväritteistä ministeripestiä kepun riveissä on äimistelty ennenkin. Mutta eivät muutkaan vastuuministereistä pääse tapahtumista luistamaan. Olen aiemmin todennut tällä palstalla, että hallituksen toiminnassa räikeimpänä näkyy patamustan porvarin yhtä patamusta peukalonjälki, jolla olen viitannut lähinnä Alexander Stubbiin. Täytynee hieman korjata käsitystä. Anne Bernerin ja Alexander Stubbin ohella patamustaa porvaripolitiikka näyttäisi varsin aktiivisesti harjoittavan myös Juha Sipilä, joka on ajoittain jopa paavillisempi kuin paavi itse, vaikka joutuukin kollegoidensa sanomisia selittelemään lähes työkseen.

Kun otsikon kysymys kuuluu, että mitähän vielä? Ainakaan tämän kirjoittaja ei sitä tiedä. Kokoomuksen linjassa ei sinänsä ole mitään ihmettelemistä. Kepun äänestäjäkunnan vaitonaisuus kyllä kummastuttaa. Perussuomalaiset näyttävät olevan yhä enemmän ulkona lähes kaikesta hallituksen harrastamasta politiikasta, kunhan hallitusohjemaan viittaava sana tai vaikka edes samannäköinen pilkku löytyy, kuin hallitusohjelman tekstissä. Persujen hallituspolitiikka tuntuukin keskittyvän ensisijaisesti Timo Soinin nautiskeluun valtakunnan ulkoministerinä. Onhan siinä “maisterisjätkällä” mittava kokemus. Kertyyhän siitä jälkipolville kerrottavaa ja kuviakin – yhdessä maailman mahtavimpien – ulkoministereiden kanssa.