Kotimainen Politiikka

Seurattua

Myönnän odottaneeni kohtalaisella mielenkiinnolla äskeisen viikonlopun aikana käytyä perussuomalaisten puoluekokousta. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun tällä samaisella palstalla ilmoitin, että en ole juurikaan perehtynyt perussuomalaiseen sielunelämään. Eikä tilanne ainakaan niiltä osin viikonlopun aikana kohentunut. Mitään virallista linjaa ei selvinnyt, mitä tulee viime aikaisiin kansanedustaja Olli Immoseen ja hänen blogikirjoituksiinsa liittyviin uutisointeihin. Toki sekin on todettava, että tietolähteitäni ovat olleet vain ja ainoastaan julkinen media, joka kyseisessä puoluekokouksessa sai perussuomalaisten “terävimmältä” kärjeltä sellaista kritiikkiä, että moista ei vähään aikaan poliitikkojen suusta ole kuultukaan.

Ei perussuomalaisten kokousuutisointia silti aivan vastineetta ole tarvinnut seurata. Ainakin se selvisi tämän kirjoittajalle, että Timo Soini – niin mielitehtävissään kuin ulkoministerinä toimiikin – tekee sitä kaiketi ainoastaan virka-ajan puitteissa ja ainakaan kesälomallaan ei halua työtehtäviinsä liittyviin asioihin ottaa kantaa. Varmaan ministereiden työajoista ja virkatehtävistä jossain säädetään hyvinkin tarkkaan. Kieltääkö se ulkoministerin kannanotot lomaillessa, se ei ole Piruparan tiedossa.

Kovasti aihepiiri tuntui Soinia kuitenkin kiinnostaneen, sillä siihen hänellä oli ollut lomaillessakin aikaa, että oli ilmeisen tarkkaan seurannut toimittajien, kolumnistien ja muiden median tekijöiden edesottamuksia ja niistä kovasti pahoittanut mielensä. Uutisoinnissa kerrottiin jopa Soinin muistuttaneen paikalla oleville toimittajille, että kaikesta huolimatta heille on veloituksetta ruokaa puoluekokouksessa tarjolla, jota ilmeisestikään sen enempää ainakaan demarit, tai kokoomuskaan ole koskaan median edustajille ei vastaavin eduin ole tarjonnut. Oliko tarkoitus muistuttaa etukäteen, että sekin kannattaa ottaa huomioon, kun tekstejään jatkossa kirjoittelee? Kukapa tietää?

Eikä jäänyt Soini ainoaksi mielensä pahoittajaksi. Myös europarlamentaarikko Jussi Halla-aho oli tuntenut itsensä ja ajatuksensa kaltoin kohdelluksi ja tietenkin myös median taholta. Sellaista uutisointia en ainakaan minä havainnut, että media olisi pilannut Halla-ahon lomailua uteluillaan, mutta – mikäli oikein ymmärsin – Halla-aho oli sitä mieltä, että jokaisen vaaleissa valitun edustajan suusta tulevat mielipiteet ovat “kultakimpaleita”, joita ei saa edes median toimesta arvostella! Että piti kauan elää, että tällaisiinkin näkemyksiin törmää.
Vanhaa sanontaa siteeratakseni, voin vain sanoa, että eipä jäänyt lapsille persujen puoluekokouksesta – ainakaan uutisista seurattuna – paljon kerrottavaa, niin 20-vuotisjuhlakokous kun olikin kysymyksessä. Varmaan jalkaväkimiinoista ja Ahvenanmaasta tulee riittämään vielä parranpärinää, mutta se on sitten jo toisen tekstin aihe.