HAVAINTOJA LIIKENTEESSÄ

Vuosien saatossa on tullut kirjattua erilaisia liikennehavaintoja sen verran, että niille on Piruparan nettisivuilla oma kategoriansa. Kun viime viikonlopun päätteeksi lähdin ajelemaan itäiseltä Uudeltamaalta kohti syntymäkotikontujani Pohjanmaalle, noin 480 kilometrin matkalla silmään sattui pari havaintoa, jotka eivät nyt hätkähdyttäneet, mutta pientä ajattelemisen aihetta kuitenkin antoivat.
Mitenkään mieltä ja mielikuvitusta stimuloivaa puuhastelua ei moottoriteillä ajaminen ole. Samaan suuntaan ajavien tarkkailua edessä ja takana, opasteiden seurantaa ja ehkä satunnaista vilkuilua vastakkaiseen suuntaan ajavien kaistoille. Sitähän se on. Kun tutulla tiellä ei opasteita tarvinnut seurata, katse hakeutui ehkä tavanomaistakin useammin pälyilemään viikonlopun paluuliikennettä moottoritien keskialueen toiselle puolelle. Siellä silmään pisti, että yllättävän moni, säädöksistä huolimatta, ajeli ilman valoja. Asia ei selity vain ulkomaalaisilla, vaikka Suomen lisäksi kovin monissa maissa valojen käyttöä valoisaan aikaan ei taideta harrastaa. Jossain se lienee jopa rangaistavaa. Itse olen sitä mieltä, että valosäädösten noudattaminen parantaa huomattavasti havaittavuutta liikenteessä.
Toisen maanteillä esiintyvää kummajaisen, olen nimennyt ”potentiaalinen poliisi” – ilmiöksi. Maantieliikenteen sekaan ilmaantuva, tunnuksellinen poliisiauto, kun saa tielläliikkujissa aikaan vastaavanlaisen jonoutumisilmiön. Esimerkki: Jos poliisiauto ajaa satasen alueella juuri ja juuri sallitun rajoituksen mukaista nopeutta tai sen alle, kukaan ei, edes ohituskaistan kohdalle sattuessa, uskalla lähteä ohittamaan, peläten hetkellisesti ylittävänsä sallitun nopeuden. Tästä luonnollisena seurauksena on, että poliisiauton taakse alkaa kerääntyä jonoa, joka ei hajaannu ennen virkavallan häipymistä näkyvistä.
Olen sitä mieltä, että liikenteessä on oikeutettua ajaa myös nopeudella, joka on alle korkeimman sallitun. Sellainen tilanne on kuitenkin omiaan aiheuttamaan tuon mainitun ”potentiaalinen poliisi” – ilmiön. Joku, ehkä hiljattain ylinopeussakon saanut tai muuten poliisia pelkäävä, ei uskalla lähteä ohittamaan, uskotellessaan itselleen poliisin kyttäävän tutkan kanssa siviiliautossa noita mainittuja, hetkellisiä nopeudenylittäjiä ja ainekset ruuhkaan ovat valmiit.
Jollekin voi olla sama, ajeleeko itse satasen alueella vaikkapa 80 km/h. Olisi kuitenkin fiksua antaa etenemismahdollisuus myös niille, jotka haluavat käyttää hyväkseen suurinta sallittua nopeutta. Hitaammin kulkevan raskaan liikenteen takavuosina käyttämän tavan – ilmoittaminen takana tulevan ohituspyrkimysten havaitsemisesta – voisivat ottaa käyttöön myös kevyemmät ja hitaammat tielläliikkujat.