JATKOTARKKAILUA

Heinäkuussa 2002 eli noin viisi ja puoli vuotta sitten kirjoitin tällä samalla paikalla kolumnin otsikolla ”Tarkkailua 7-tiellä”, muiden muassa seuraavasti: ”Ei tarvita mitään virallisia liikennetilastoja, vaan ihan aistinvaraisesti on havaittavissa se liikennemäärien kasvu, joka tällä kuninkaitakin kunniakkaasti palvelleella 7 -tiellä on viime vuosina tapahtunut. Yksi syy on tietenkin lisääntyneet raskaan kaluston määrät, josta on kirjoitettu sivukaupalla, mutta yhä enemmän tiellä liikkuu myös kalliita eurooppalaisia ja japanilaisia loistoautoja ja maastureita.”
Tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin jokainen, rajan taakse itään matkaava ”maasturi ja loistoauto” ajettiin yksitellen purkaussatamistaan 7 -tietä pitkin kohti Vaalimaata ja tämä luonnollisesti aiheutti liikennemäärien kasvua huomattavasti. Pian mainitun tekstin kirjoittamisen jälkeen alkoivat kuvaan ilmaantua yhä enenevässä määrin autonkuljetusrekat, joiden ansiosta ajoneuvojen lukumäärä hetkeksi taisivat jopa laskea, kun rekan lavalla matkasi kerralla keskimäärin kuusi ajoneuvoa.
Venäjänmaalla uusiorikkaaksikin kutsutun väestönosan määrä joko kasvaa tai sitten sen varakkuus aina vaan lisääntyy. Vähän vaurastuttuaan ihmiset ovat ihmisiä myös Venäjällä, joten mitäpä sitä varallisuudella tekisi, ellei sitä pääsisi näyttämään muille. Tämä tarkoittaa, että auto se on venäläisellekin se statussymboli, jolla hän naapureilleen pärjäämistään ja hyvinvointiaan viestittää. Ja miksei viestittäisi, inhimillistähän se on.
Kukaan tuskin muistaa aikaa 1990-luvun alussa, jolloin naapurimaan rajat vähitellen avautuivat länteen ja ensitöikseen veli venäläinen osti – luullen sitä kaiketi ainoaksi automerkiksi maailmassa – kutakuinkin kaikki vähänkään koossa pysyvät Ladat joita Suomesta löytyi – ja sehän ei ollut vähän se.
Viisi ja puoli vuotta sitten tielläliikkujaa tuntui – kasvaneen rekkaliikenteen ohella – huolestuttaneen se liikenteen kasvu, joka aiheutui yksittäisten länsimaisten loistoautojen ja maastureiden matkaamisesta kohti itärajaa. Edelleenkään tarkkailijalla ei ole käytettävissään virallisia liikennetilastoja, mutta luontoäidin, tilanteen seuraajalle antamat havaintovälineet ovat sitä mieltä, että vuoden 2002 jälkeen jokaisen, rajaa kohti ajaneen maasturin tilalle on tullut ainakin kolme autonkuljetusrekkaa, joten jokainen turmaton päivä mennään tuurilla.
Nyt kun Helsingin-seudulle ollaan suunnittelemassa tietulleja, olisi viimeinkin aika alkaa rahastaa myös 7 -tietä kuluttavia ja suorastaan rikkovia rekkoja, joista valtaosa on venäläisiä, jos joltain vanhaa suomettumista potevalta päättäjältä vaan uskallusta löytyisi.