Liikenne

Maan tapa?

Tiedän syyllistyneeni virheelliseen ylikohteliaisuuteen liikenteessä, eikä lohduta tieto siitä, että vastaavaan ovat sortuneet myös monet muut, jopa siinä määrin, että kyseisestä, lain väärää tulkintaa osoittavasta kohteliaisuudesta, on muodostunut tai ainakin hyvää vauhtia muodostumassa jonkinlainen maan tapa.

Kysymys on liikennesäännöstä, joka määrittelee väistämisvelvollisuuden tultaessa liittymästä moottoritielle. En muista sanatarkasti, mutta säännöissä todetaan tilanteesta kutakuinkin niin, että moottoritielle tulevan on jo liittymässä sovitettava nopeutensa moottoritiellä ajavien nopeuteen, voidakseen joustavasti ja turvallisesti siirtyä ajamaan moottoritiellä.

Virhe, johon edellä kerroin syyllistyneeni, on ollut se, että helpottaakseni moottoritielle tulevien liittymistä liikennevirtaan, olen usein siirtynyt vasemmalle kaistalle antaen näin tietä tuleville. En tiedä, onko kysymys ollut suoranaisesti lain rikkomisesta, mutta mitä ilmeisimmin olen toiminut ainakin lain hengen vastaisesti. Havahduin tilanteeseen alkukesästä, kun ajelin Porvoon moottoritietä ja takana tulevan liikenteen takia tuota edellä mainittua, ”ylikohteliasta” väistöliikettä ei ollut mahdollista tehdä. En tiedä, mitä sääntöä silloinen moottoritielle pyrkijä tulkitsi, mutta ensin soi äänimerkki syyttävän pitkään ja kun kyseinen – nuorehko herra – hetken kuluttua ohitti minut melkoisella nopeudella, ikkunasta näkyi kansainvälisiä käsimerkkejä näytettävän useammankin keskisormen voimin. Eli samanmielisiä tieliikennelain tulkitsijoita tuossa kyseisessä autossa oli enemmänkin.

Kansainväliset käsimerkit eivät tietenkään kuulu liikenteeseen eikä se minun mieltäni järkyttänyt. Yllätti kylläkin. Sen seurauksena aloin pohtia sitä, että voivatko edellä kerrotut – toki liikenteen joustavuutta lisäävät – kohteliaat väistöliikkeet olla syynä tulkintaan, joka tekee moottoritiellä ajavan väistämisvelvolliseksi moottoritielle pyrkivään nähden. Tuollaiset pohdinnat ovat aikaansaaneet sen, että olen jättänyt tietoisesti moiset väistöliikkeet tekemättä. Ja voin vakuutta, että yrmeitä ilmeitä on näkynyt. Ainoa ”palvelus”, jonka olen kanssani samalle kaistalle pyrkijöille suonut, on ollut oman kaasujalan keventäminen, että tulija näkee itsensä havaitun ja on turvallisesti voinut siirtyä eteeni. Muuta tilaa – siis vasemmalle kaistalle väistämistä – en ole enää antanut. Myönnän, että kuluneen kesän tapani toimia, ei ole välttämättä ollut kovin huomaavainen tai tahdikas, mutta lain kirjaimen se ymmärtääkseni on täyttänyt. Käden heilautus kiitoksena kohteliaasta väistämisestä on huomattavasti fiksumpi tapa reagoida, kun kansainvälisten käsimerkkien esittäminen oikeuksiensa – joita ei edes ole – pontimeksi.