Omat kokemukset,  Muut pakinat

Holhousta vai huolenpitoa?

Jossain mainoksessa takavuosina sanottiin, että ”ennen oli ennen ja sitten tuli sitten”. Totean heti alkuun, että tarkoitukseni ei ole lähteä väittämään, että ennen jotkut asiat olisivat olleet paremmin, kuin tänään, vaikka houkutusta toki sellaiseenkin saattaisi – ainakin jossain määrin – löytyä.

Kirjoitin tällä samaisella palstalla elokuussa 2010 kolmiosaisen muistelon otsikolla: ”Karkurit 1,2 ja 3”. Kerroin tarinassa omakohtaisiin kokemuksiin perustuen kahden noin 13 – 14 -vuotaan pojan karkumatkasta kotoaan ja seikkailuistaan Tampereella ja Porissa ja reissun päättymisestä lopulta Haapamäen poliisiputkaan.

Tuo reissu on viime aikoina muistunut aina aika-ajoin mieleen, kun tiedotusvälineet ovat uutisoineet lasten tai nuorten huostaanotoista erilaisten ongelmien seurauksena. Myönnän toki, että aika kultaa muistot, mutta tuolloin – siis 1960-luvun alussa – ainoastaan koulunkäynnin välttely taisi olla sellainen syy, jonka perusteella oppivelvollisuutta kaihtavat saatettiin ottaa kiinni ja toimittaa kasvatuslaitokseen tai koulukotiin, vai miksikä niitä laitoksia tuohon aikaan kutsuttiinkaan ja tuo oli kaikkien pojankloppien tiedossa, eikä niihinkään toimenpiteisiin ryhdytty muutamien päivien poissaolojen takia ja itselläni taitaa jossain olla vielä tallella yksi todistus tuolta ajalta, kun poissaoloja yhden syyslukukauden ajalla oli reippaasti yli 200 tuntia. Taisin kerran olla jossain puhuttelussa asian tiimoilta, mutta sen pidemmälle omalla kohdallani tilanne ei kehittynyt. Toki jotkut ystävistäni joutuivat kokemaan myös niin kutsuttuja ”hoitotoimenpiteitä” edellä mainituissa laitoksissa.

Mielenkiintoista, näinä ”holhousyhteiskunnan” aikoina, on myös muistella sitä kuinka meidän kaverusten karkumatka selvisi vanhemmillekin vasta sitten, kun Haapamäen poliisi ilmoitti siitä heille ja vaati toimittamaan matkarahat. Sillä muuten putkaan päätynyttä karkumatkaa ei olisi viranomaisten toimesta saatu hoidettua ”kunnialla” loppuun. Jo se, että 13 – 14 -vuotiaat pojankoltiaiset laitettiin kolmeksi vuorokaudeksi lukkojen taakse pidätysselliin, olisi nykyaikana iltapäivälehdille ”lööppikamaa”. Eikä poliisille joka niin tekisi, kunnian kukko laulaisi. Me emme tainneet asiasta olla moksiskaan. Olipahan vaan mielenkiintoinen kokemus muiden joukossa. Ainakaan mitään traumoja siitä ei syntynyt.

Kuten alkuun totesin, ”ennen oli ennen”, runsas 50 vuotta sitten kukaan ei pitänyt minään, jos talonmies joskus veteli poikasia ympäri korvia näiden tehtyä pahojaan, josta kohtelusta ylle merkityllä on myös kokemuksia. Ehkä se oli jopa terveellistä, kotona kun selkäsaunat jäivät saamatta.

En ala väittelemään siitä, elämmekö nykyaikana enemmän holhous – vai huolenpitoyhteiskunnassa. Siksi otsikon perässä on kysymysmerkki. Pohtikoon kukin tykönään.

Comments Off on Holhousta vai huolenpitoa?