Kokemus tämäkin

Suomalaisilla, yleensä miespuolisella, autoa kuljettavalla kansanosalla lienee kutakuinkin kaikilla horjumaton usko omaan osaamiseensa kuljettajan tehtävässä. Muiden mahdollisia virheitä tarkkaillaan. Eikä siinä kaikki. Nämä huippukuskit, kun katsovat paitsi oikeudekseen, mahdollisesti myös velvollisuudekseen huomautella asianomaisille havainnoistaan ja ne havainnoinnit saatetaan yleensä varsin selväeleisesti asianomaisen tiedoksi. Oma, äskettäinen kokemukseni sattui kotkalaisen Prisman myymälän parkkipaikalla.

Myönnän virheeni, eli että seikkailin parkkiruutuun pyrkiessäni väärällä ajolinjalla, josta syystä hairahduksestani vierellä olevasta ajoneuvosta annettiin paitsi vihaisenoloisia äänimerkkejä, näytettiin myös kansainvälistä käsimerkkiä. Näinhän nämä suomalaiset huippukuljettajat usein toimivat ja paremmuuttaan osoittavat.

Selvisin parkkipaikkaseikkailustani sen suuremmitta vaurioitta vapaaseen pysäköintiruutuun ja olin valmis unohtamaan koko episodin äänimerkkeineen ja esitettyine käsimerkkeineen. Se ei kuitenkaan täysin onnistunut, sillä kerrotun – sinänsä varsin vähäpätöisen – välikohtauksen toinen osapuoli ilmaantui puhe-etäisyydelle omasta autostaan ja ilmoitti kohtalaisen kuuluvasti ja varsin selväsanaisesti, että minä olin ajanut väärin ja aiheuttanut vaaratilanteen. Ilmoitin, että tunnustan erehdykseni ja kiitin kohteliaasta ja selkeäeleisestä opastuksesta. Aiheuttamastani reaktiosta päätellen, tämä mestarikuljettaja ei – kaikesta osaamisestaan huolimatta – kestänyt itsensä kehumista ja kiitosta omista toimistaan. Johtuneeko luontaisesta vaatimattomuudesta, mene ja tiedä? Joka tapauksessa – hetken yllättyneen vaitiolon jälkeen – sain vastaani melkoisen ryöpytyksen v-alkuisten sanojen ryydittämänä.

Toki on sanottava, että en minä ilmoituksellani ja virheeni myöntämisellä varsinaisesti mitään anteeksiantoa tai synninpäästöä tavoitellutkaan ja vaikka antamani “kiitoksen” taustalla saattoi olla jonkin verran jopa pientä sarkasmia, en sentään haistattelua osannut odottaa. Mutta tutkimattomia ovat paitsi herran, myös suomalaisen mieskuljettajan aivoitukset. Oppia kuitenkin ikä kaikki, sanotaan suomalaisessa sananlaskussa eli kokemuksenahan tällaiset on otettava. Tilanne laittoi kuitenkin pohtimaan, että minkälainen sirkus siitä syntyisi, kun tai jos kaksi “koskaan virheitä tekemätöntä” tai niitä myöntämätöntä kuljettajaa sattuisivat nokatusten vastaavassa tilanteessa.