Kuluttajansuojaa äänestäjälle

Eduskunta vetelee niin kutsutun syysistuntokauden viimeisiä. Itse asiassa, on ehkä niin, että jopa koko vaalikauden viimeisiä ja joululoman jälkeen monet istuvat kansanedustajat taitavat suurimmaksi osaksi kaikota vaalikentille kampanjoimaan ja mainostamaan itseään huhtikuun eduskuntavaaleja silmälläpitäen ja kiertämään omia vaalipiirejään. Jo useissa eduskuntavaaleissa aiemmin on peräänkuulutettu äänestäjille niin kutsuttua kuluttajansuojaa, jolla tarkoitetaan, että äänestäjällä pitäisi olla jonkinlainen tieto tai ehkä peräti takuu siitä, minkälaista politiikkaa vaalien jälkeisessä tasavallassa tullaan harjoittamaan. Lieneekö puhe äänestäjien kuluttajasuojasta peräisin länsinaapurissa Ruotsissa voimassa olevassa vaali-instituutiossa eli niin kutsutussa vaaliblokkijärjestelmässä, jossa jo ennen vaaleja äänestäjät äänestäessään tietävät minkälaista hallitusta äänestäessään kannattavat.

Suomessahan tilanne on kutakuinkin päinvastainen. Eli vasta vaalien jälkeen aletaan pohtia ja käymään neuvotteluja siitä, kenen tavoitteet ja lupaukset saattaisivat olla yhteen sovitettavissa edes jonkinasteisiksi kompromisseiksi samaan kasvualustaan kansakunnan tulevaisuutta silmälläpitäen. Näin ollen ennen vaaleja esitetyillä tavoitteilla saati lupauksilla, ei ole mitään merkitystä, koska kenelläkään ei ole mitään ennakkotietoa siitä, kuinka muut mahdolliset yhteistyökumppanit suhtautuvat kyseisiin päämääriin tai näkemyksiin.
Joku on – mainitun kuluttajansuojan aikaansaamiseksi – toki esittänyt myös Suomeen rakennettavaksi jonkinlaista vastaavaa blokkijärjestelmää, kuin Ruotsissa on. Se ei ole saanut juurikaan kannatusta. Eikä mikään ihme. Järjestelmä on sen verran kaukana siitä, mihin Suomessa on totuttu, että sen sulattaminen ei Pohjanlahden tällä puolella onnistuisi. Mutta kuten todettu, jonkinlaista kuluttajansuojaa myös Suomessa äänestäjälle kaivataan. Siis muutakin kuin sitä tietoa, että vihreät vastustavat kutakuinkin kaikissa tilanteissa ydinvoimaa ja perussuomalaiset EU:ta. Sekin lienee laskettava voimassaolevaksi kuluttajansuojaksi – kuten on voitu tehdä viimeiset 40 vuotta – että RKP istuu takuuvarmasti vaalien jälkeisessä hallituksessa ja tulee vastustamaan henkeen ja vereen kaikkia sellaisia toimia, joilla yritetään tavalla tai toisella heikentää ruotsin kielen asemaa Suomessa. Muita äänestäjän kuluttajansuojaa vahvistavia asioita ei tämän kirjoittajan mieleen ihan heti tule.

Koska mainittu blokkiajattelu ei suomalaiseen järjestelmään tule sopimaan, voisivat puolueiden ideapajat ja muut ajatushautomot ruveta pohtimaan suomalaisen äänestäjän kuluttajansuojaa ja tapoja, kuinka sitä olisi mahdollista parantaa.