Kuullun ymmärtäminen

Aivan harvinaista ei ole se, että keskustelussa ja muussa kommunikoinnissa yksi puhuu asiaa, toinen ottaa kantaa sen vierestä eikä valmista synny. Eduskunnan kyselytunti on malliesimerkki siitä, kuinka mainittu tilanne toimii. Puhetta riittää niin kysyjillä, kuin vastaajillakin. Aihepiiri ja asiasisältö vaan ovat useinkin aivan erilaisia.

Hieman vastaavaa tilannetta esiintyy myös eri ikäryhmien välillä. Vanhemmat ja etenkin isovanhemmat puhuvat aivan eri kieltä kuin nykynuoret ja kuullun ymmärtäminen saattaa joskus olla täysin ylivoimaista. Aiheeseen liittyen kuulin muutama päivä sitten erittäin osuvan vertauksen mainitusta tilanteesta. Isoäiti kysyy lapsenlapseltaan – liittyen kouluun ja siellä ylläpidettyihin nykykäytäntöihin – että kuinka siellä koulussa näinä aikoina toimitaan, kun kaikilla ovat tietokoneet ja muut vempaimet. Kuulustellaanko läksyjä enää lainkaan ja tarvitseeko siellä tunnilla nykyään edes viitata. Lapsenlapsi alkoi valistaa tietämätöntä isoäitiään ja kertoi, että tilanne on niin nurinkurinen, että edes facebookissa ei saa kouluaikana olla ja kaikki twiittaukset ovat ehdottomasti kiellettyjä. Mitä ilmeisimmin kuullun ymmärtämisessä olisi ollut parantamisen varaa. Eikä isoäitikään tainnut kovin paljon viisastua.

Olen seurannut edellä mainittuja eduskunnan kyselytunteja siitä lähtien, kun niitä on televisioitu. Se on tietysti niin kansanedustajille, kuin ministereillekin jonkinlainen estradi, jossa yleisönä ovat paitsi televisiokatsojat, myös paikanpäällä lehtereillä istuva yleisö. Kyselytunnilla niin kysyvät kansanedustajat, kuin kysymyksiin niin sanotusti vastaavat ministeritkin ovat siis kyselytunnilla kaiken kansan arvioitavina ja arvosteltavina, jollaisessa tilanteessa olettaisi, että kun työnantajat eli äänestäjät valvovat, asianomaiset pyrkisivät esittämään parastaan niin kysymyksillään, kuin vastauksillaan. Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole. Nyt kun vaaleihin on enää vajaat kolme kuukautta aikaa ja eduskunta lähtee vaalilomalle jo maaliskuussa, pisteiden keruu kyselytunneillakin tullee lisääntymään. Niin on käynyt ennenkin. Kysymykset terävöityvät ja vastauksetkin pyrkivät olemaan sellaisia että ne edes jollain tasolla ovat yhdistettävissä esitettyihin kysymyksiin. Sillä kaikenlainen kommunikointi ja debatti on aivan varmasti hedelmällisempää silloin, kun osanottajat puhuvat samasta asiasta eikä yksi puhu aidasta silloin kun toinen pyrkii vakuuttamaan keskustelukumppaninsa aidan seipäistä.