Piruparan joulumuistoja

Joulu, kuten valtaosa muistakin kalenteriin merkityistä niin kutsutuista ”virallisista” juhla- ja vapaapäivistä ovat uskonnollista tai kirkollista alkuperää. Joillekin näiden juhlien viettoon myös sisältyy erilaisia alkuperäiseen aihepiiriin liittyviä perinnetapoja ja traditioita. Vuosien saatossa tämän palstan pitäjänä olen useampaankin kertaan tullut maininneeksi, että uskonnolliselta taustaltani olen niin kutsuttu syntymäpakana – jopa toisen polven sellainen – ja edellä mainitut traditiot eivät lähtökohtaisesti koskaan ole kuuluneet Piruparan joulun, sen enempää kuin muidenkaan kirkollisten pyhien viettoon. Toki ylle merkitynkin lapsuudenkodissa laulettiin joululauluja, mutta kaikki sellaiset laulut tai niiden säkeistöt jätettiin laulamatta, joissa edes vihjaistiin johonkin uskonnollisuuteen, kuten vaikkapa se säkeistö, joka alkaa ”Kiitos sulle Jeesuksemme…” joululaulusta ”Joulupuu on rakennettu”.

Tietysti myös uskonnottomilla oli joulukuusi, joka koristeltiin. Kun lapsena ollessani jouluja vietettiin usein äidinpuoleisten isovanhempien luona, muistan joskus ihmetelleeni, että siellä ei koskaan kuusen latvaan ollut laitettu siellä tavallisesti olevaa tähteä. Vasta vanhempana minulle selvisi, että kyseistä tähteä – joka kuusen latvassa tiettävästi symbolisoi sitä kuuluisaa ja tunnetuksi tullutta tähteä – joka johdatti itämaan tietäjiä kohteeseensa. Ei, suvun uskonnottomat lähtökodat huomioiden, haluttu koristelussa tuoda esille.

Joululahjoista ja niiden jakamisesta eivät edes pakanat päässeet eroon. Naapurien lapsilla joululahojen antajiin kuuluivat usein kummitädit ja kummisedät. Kun meidän perheessä, tuttavapiirissä tai lähisukulaisissakaan ei tällaisia kummajaisia ollut eikä niistä juuri oltu koskaan edes puhuttu. Oli siinä kakaroilla ihmettelemistä, mitä ja mistä tällaisia lahjanantajia naapurin penskoille oli ilmestynyt, kun sellaisista ei meillä tietty mitään. Aiheeseen liittyi vielä sellainenkin, ehkä paikalliseen murteeseen liittyvä kummajainen, että kun meillä usein puhuttiin pyyhekummista, purukummista ja pyöränkummista, kummisedät ja – tädit jostain syystä aivan helposti lapsen mielessä assosioituivat johonkin materiaaliltaan kumisena esiintyvään aineeseen.

Olen joskus pohtinut, onko pojassa polvi heikentynyt, vai johtuuko lepsuilu Piruparan kohtalaisen vapaamielisyyden suhteen jostain aivan muusta. Sillä toisin kuin jotkut sukulaiseni, minä ole joskus – kun asiallista aihetta on ollut – poikennut jopa kirkkoon. Toisaalta olen käynyt myös moskeijassa, eikä sieltäkään mitään tartuntaa ole tullut. Kysymys kun kuitenkin on eri ihmisten tavoista ja traditioista.