Uusiosanoja ja synonyymeja

Suomen kieleen sanoja mahtuu ja niille useimmille löytyy myös samaa tarkoittavia synonyymeja. Kun tasavaltaan kesän kynnyksellä aikaansaatu Juha Sipilän johtama hallitus esitteli tavoitteitaan ja päämääriään, siinä samalla ilmaantui kuvioihin uusiosanoja, joita tuli hämmästeltyä myös tämän kirjoittajan toimesta. Yksi noista sanoista oli vatulointi. Se osoittautui murresanaksi, jolla tarkoitetaan köysien tai verkkojen selvittelemistä. Siitä jonkinlaisena loogisena johdannaisena sanan kerrotaan tarkoittavan myös vaivalloisesti ja / tai hidasta tekemistä. Sipilän hallituskuvioihin sana liittyi siten, että uuden hallituksen tarkoituksen ilmoitettiin olevan lopettaa kaikenmaailman vatuloinnit ja ryhtyä ripeästi toimiin, joilla tasavalta irrotetaan taloudellisesta kurimuksesta ja poistetaan työttömyyttä, ynnä kaikkia mahdollisia kasvun esteitä ja muita, maata syövereiden syvyyksiin vieviä elementtejä.

Kuinkas kävi? Loppuiko vatulointi? Jos loppui, niin mitä saatiin tilalle? Näin paikallislehden palstanpitäjän ja tarkkailijan näkökulmasta näyttää siltä, että vatuloinnista on tullut vetkuttelua ja eestaasvatkausta, joka ansaitsee ihan oman ilmaisunsa synonyymisanastoon. Sen verran isosta asiasta kun kyse.

Kun shakkipelissä puhutaan kuminauhasiirroista, tarkoitetaan siirron perumista, jolla mitätöidään tehty siirto palauttamalla alkuperäinen tilanne. Sellainen ei yleensä ole sallittua tai ei ainakaan hyvien pelitapojen mukaista. Kutsuttiinpa toimintaa vatuloinniksi, vetkutteluksi, eestaasvatkaukseksi tai vaikka kuminauhasiirroiksi, nyt sitä voitaneen aivan hyvällä omallatunnolla ruveta sanomaan uudella synonyymillä “sipilöinniksi”. Sen verran konkreettisesti todistettavia toimia tämä nykyinen hallitus on tehnyt tuon uuden ilmaisun eteen. että ansaitsee kyseisen uusiosanan ansioistaan.

Jos edellisen hallituksen jakojäänteisen pääministerin edesottamuksista saatettiin puhua “stubbailuina”, hän keräsi niistä henkilökohtaista ja kyseenalaista mainetta, vaikka kunniaa moisista taisi herua kohtalaisen vähän. “Sipilöinnistä” sen sijaan pääsee osalliseksi koko istuva hallitus, eikä vähiten sen persuosasto. Vatuloinnista siirtyminen sipilöintiin on asiasisällöltään kuitenkin sen verran pieni loikka, että sitä varten ei tarvita uusia yhteiskuntasopimuksia tai muita perustavaa laatua olevia rakennemuutoksia. Riittää, kun toteaa, että näinhän siinä pääsi käymään. Suomen asiaa sillä ei kuitenkaan edistetä, vaikka vatuloinnin sijasta kuinka sipilöitäisiin.