Muistia pätkittäin?

Tässä takavuosina esitettiin Uuno Turhapuro -elokuvaa, jonka nimessä viitattiin asianomaisen päähenkilön muistin palaamiseen pätkittäin. Jostain syystä en muista elokuvan sisällöstä juuri mitään, mutta tulkoon nyt omalta osalta sanottua, että näissä vuosien varrella julkaistuissa teksteissäni on niitä lukeneille tullut varmaan aika selväksi, että lyhytaikaisena tapahtumana ilmiö ei ole täysin vieras Piruparallekaan. Vuosien (vuosikymmenien) aikana saavutetun kohtalaisen käytännön harjaantuneisuuden omaavana ja niin kutsuttuna alan miehenä pätkimiskokemuksia on sekä muistin menetyksistä, että sen palautumisista.

Kaikesta vanhasta tottumuksesta ja kokemuksesta huolimatta myönnän yllättyneisyyteni, kun run-saan kuukauden kestäneiden sairaalahoitojen jälkeen sain ilmoituksen, että tämän tarinan ilmestymispäivänä koittaa myös Piruparalle kotiuttamispäivä. Yllätys ei tullut pätkittäin, eikä aiheutunut kotiuttamistiedosta, vaan siitä, että suunnilleen samanaikaisesti sain käsiini ensimmäisen sairaalalaskun, josta ilmeni, että minulta veloitetaan 12 vuorokauden Porvoossa vietetystä sairaalassaoloajasta syys- ja lokakuun vaihteessa. Siinä sinänsä ei ole mitään ihmettelemistä, enkä missään tapauksessa ainakaan kyseenalaista laskutusperustetta. Yllätys johtui siitä, että oivalsin, kuinka totaalisen tyhjä voi ihmisen muisti olla ehkä noin 10 vuorokauden ajalta. Minulla on hämäriä mielikuvia, että olin Porvoon sairaalassa, mutta se, että aikaa kului kaikkiaan tuo laskussa olevat 12 vuorokautta, oli ja on, todellinen ihmetyksen aihe.

Siitä huolimatta, että kokemuspohjaista tietoa ja melkoista rutiiniakin on, ei tarkoita sitä, että puo-lentoista viikon, kutakuinkin totaalisen muistinmenetyksen voisi kuitata yhtä kevyesti kuin joidenkin nestepitoisuuksiltaan kosteahkojen illanistujaisten aiheuttamien pätkittäisten katkojen häipymisen lähimuistista. Jopa sellainen yksittäinen tieto, joka minulle välitettiin tuona muistamattomuuden aikana, että 92-vuotias isäni oli siirtynyt ”autuaampiin asiayhteyksiin” ei ole jäänyt muistiin, vaan tietoon on joutunut orientoitumaan vähitellen, kuten muuhunkin tuona muistamattomuuden aikana tapahtuneeseen.

Aika näyttää, palautuuko mitään mieleen tuolta Porvoon sairaalassa vietetyltä noin puolentoista viikon ajanjaksolta. Tapahtuuko muistin mahdollinen palautuminen pätkittäin tai pätkimättä – se jää nähtäväksi.