Omat kokemukset

Suomea neljällä ärrällä

Erilaiset kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että kieli muuttuu. Puhuttu kieli ja kirjoitettu kieli sekoittuvat iloisesti toisiinsa, tulee uusia sanoja ja vanhempia häviää eikä siitä välttämättä tarvitse olla huolissaan. Tämän tekstin aihe, ei varsinaisesti lähtenytkään liikkeelle huolesta, vaan havainnosta, että suomalaisessa puhekielestä on – ellei nyt suoranaisesti katoamassa – niin ainakin äänteellisesti heikentymässä R-kirjaimen esiintyminen. Kirjoitetussa tekstissä kyseinen konsonantti toki esiintyy, mutta puhutussa muodossa ärrästä yhä useammin – jopa ammatikseen puhuvien, kuten toimittajien, poliitikkojen ja muiden puhetyöläisten keskuudessa – kuuluu englantilaistyyppinen suhiseva ja sössöttävä irvikuva suomalaisesta, kunnolla ”pärisevästä” R-kirjaimesta.

Ei tarvitse harrastaa mitään tutkivaa journalismia, voidakseen todeta, että kunnon R-kirjaimen katoamisessa suunta sylttytehtaalle on kohtalaisen selvä. Televisio, elokuvat, laulettu musiikki ja moni muu äänellinen ilmaisu tapahtuu ympäristössämme suurelta osin englannin kielellä, joten tapa lausua kirjaimia syntyy totutusta tavasta tai sitten ihan vaan puhtaasta apinoinnista.

Saattaa olla niin, että jonkun korvissa kuulostaa suorastaan suloiselta, kun pikkutytöt sössöttävät S-kirjainta silloin, kun maitohampaat yläleuasta ovat tippuneet. Tilanne on aivan toinen, kun raavaiden miesten ärrät alkavat kuulostaa tuollaiselta pikkutyttöjen hampaattomalta sössöttämiseltä. Siitä on suloisuus ja kaikki muukin viehätys kaukana. Itse asiassa en ihmettelisi pätkääkään, jos moisesta sössöttämisestä olisi samanlaisia seurauksia, jos menisi Pohjanmaalla julistamaan, että pesäpallo on homojen peli.

Pohjanmaasta ajatuksellinen assosiaatio kulkee tietenkin siihen suuntaan, että siellä R-kirjain on vielä sille kuuluvassa kunniassa. Minulla oli aikoinaan – nyt jo edesmennyt – sukulaistäti Seinäjoelta. Hän oli ylpeä kolmelle pojalleen antamistaan nimistä. Niistä jokainen toki kirjoitettiin oikeaoppisesti yhdellä ärrällä, mutta kun äiti lausui poikiensa nimet, siinä ei kyseisiä konsonantteja säästelty, vaan nimet kuulostivat seuraavilta Marrrtti, Perrrtti ja Errrkki.

Minulla on kaksi lapsenlasta, joiden isä on britti. Joitain vuosia sitten, kun heistä vanhempi – tyttö, opetteli kolmen- neljän vuoden ikäisenä puhumaan samanaikaisesti sekä englantia, että suomea, satuin oleman paikalla ja yritin harjoituttaa suomalaisittain lausutun R-kirjaimen oppimista. Yllättävän nopeasti oppi meni perille. Siinä vaiheessa, kun aloin neuvoa, kuinka koulussa selviää mahdollisista kiusaajista, eli opetin suomalaiskansallista kauhunherättäjää nimittäin uhkaavasti lausuttua sanaa Perrrrkele neljällä ärrällä, minun opettajatoimeni tyssäsi lapsenlapseni äidin toimesta siihen.

Comments Off on Suomea neljällä ärrällä