Puurot ja vellit

Suomalaisessa keskustelussa ei ole lainkaan harvinaista, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Puurot ja vellit menevät niin sanotusti sekaisin, eikä kukaan tiedä mistä loppujen lopuksi keskustellaan ja lopputulos saattaa olla aivan mitä tahansa.

Maahanmuutto on aihepiiri, jossa keskustelu myrskyää milloin voimakkaampana, milloin hieman rauhallisemmin aaltoillen. Se on myös aihepiiri, missä näkemysten ääripäät tulevat esiin ja vaikka keskustelijoiden mielipiteet ovat usein hyvinkin etäällä toisistaan, puurot sekoittuvat velleihin yhtä hulvattomasti, kuin pienempien eroavaisuuksien katsantokannat.

Onko terve ja järkevästi perusteltu maahanmuuttokriittisyys rotukiihkoilua tai jopa rotusortoa – kuten usein kuulee väitettävän? Ja ovatko maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin lähtökohtaisesti kriittisesti suhtautuvat suomalaiset kansallismielisyydessään ja jopa kansalliskiihkossaan sen luokan nationalisteja, että heitä sen perusteella voisi kutsua jopa rasisteiksi?

Tai ovatko ne suomalaiset – jotka ilmeisen aidosti haluavat rakentaa maastamme kansallisuustaustoista, uskonnoista, ihonväristä riippumattoman, kaikille avoimen, monikulttuurisen ja monikansallisen yhteiskunnan – epäisänmaallisia isänmaanpettureita ja sotaveteraanien työn tuhoajia, jotka väitteet nekään eivät aivan harvinaisia ole.

Tämän kirjoittaja ei millään ymmärrä, mitä vikaa on sellaisessa hallitussa työperäisessä maahanmuutossa, jossa osaavaa ja ammattitaitoista työvoimaa – josta Suomassa on puutetta – tulee tänne työskentelemään suomalaisilla työehdoilla ja suomalaisin palkkaeduin. Esimerkkinä vaikkapa filippiiniläiset sairaanhoitajat, joilla jo vanhuksia kunnioittavan kansallisen kulttuuritaustansa vuoksi saattaisi – vajavaisesta kielitaidosta huolimatta – olla paremmat edellytykset hoitaa suomalaisvanhuksia, kuin usein nihkeästi työhönsä suhtautuvilla suomalaisilla, joita puoliväkisin koulutetaan lähihoitajiksi juuri vanhusten hoito- ja hoivapalvelujen tarpeisiin.

Toisaalta Piruparan kaaliin ei uppoa sekään ajatus, miksi Suomeen väen väkisin on – edes humanismin nimissä – haalittava kaiken maailman turvapaikkaturistit perheineen (joka tarkoittaa usein koko sukua, jolla ei ole edes tarkoitus kotoutua Suomeen) muodostamaan suurten kaupunkien lähiöihin ja liepeille ghettoutuvia etnisiä asuinalueita, joiden seurauksia on esimerkkinä nähtävissä muualla Euroopassa pilvin pimein.

On sanottu, että isänmaallisuus on jalo ja ylevä aate, joka edellyttää isänmaan suojelemista ja puolustamista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki maahanmuuttajat olisi torjuttava. Silloin puhutaan kansalliskiihkosta, josta ei koskaan ole seurannut mitään hyvää. Eli samoin kuin puurot ja vellit, myös isänmaallisuus ja kansalliskiihko on hyvä pitää erillä toisistaan.