Citius, altius, fortius

En tunnusta olevani urheiluintoilija. Näin ollen, tiedän myös, että en tule kokemaan minkäänlaisia vieroitusoireita, vaikka olympialaiset talvikisat ovatkin nyt loppu. Runsaat kaksi viikkoa Sotshin tapahtumat toki hallitsivat kohtalaisen intensiivisesti myös tämän kirjoittajan päivä- ja iltaohjelmaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että kisojen päättyminen olisi viemässä yöunia, kuten tiedän joillain käyneen.

Sen sijaan kisojen seuraaminen herätti muutamia kysymyksiä. Ensimmäinen oli se, että kuinkahan monet talviolympialaiset on Piruparalta jäänyt seuraamatta, kun erilaisia – varsin oudonkin tuntuisia lajeja – oli mukana kisaohjelmassa aika paljon. Ja mikä vaikutti tietämättömästä aika erikoiselta, ainakin joissain niistä tuntui suomalaisodotukset olevan varsin korkealla. Onhan se hyvä, että lajivalikoima monipuolistuu ja vanhat tutut maastohiihtolajit saavat uusia muotoja kuten nämä sprintit ja parisprintit ja yhdistelmähiihdot ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan. Jo hiihtolajien erottaminen vaatii oman asiantuntemuksensa. Joskus palstanpitäjän nuoruudessa tilanne oli aivan toinen. Kilpahiihtämistä kykeni harrastamaan hieman vaatimattomimmillakin älynlahjoilla. Kun lähettäjä löi selkään, lähti hiihtämään valmiiksi tehtyä latua pitkin niin kovaa kun jaksoi ja lopetti vasta sitten, kun joku heitti viltin niskaan. Sen jälkeen katsottiin mihin se riitti ja sillä hyvä.

Lisäksi näissä lukuisissa erilaisissa freestyle-lajeissa jäi mietityttämään se, kuinka ne sopivat yleensä olympialajeiksi. Ainakaan ihan kaikki. Latinankielinen sanonta citius, altius, fortius eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin, jota siis pidetään olympialiikkeen tunnuslauseena, tarkoittanee että kilpaillaan paitsi kelloa, myös esimerkiksi maan vetovoimaa vastaan. Se tarkoittaa, että tulokset pitäisi olla mitattavissa ajassa, matkassa, maalien lukumäärässä tai jossain muussa määriteltävissä olevassa mittayksikössä. Osassa näissä mainituissa freestyle-lajeissa, niin monipuolista taitoa ja rohkeutta sekä vaativaa osaamista edellyttävää toimintaa ovatkin, tuloksia mitataan tuomarien arviointien perusteella. En väitä, etteivätkö tuomarit olisi päteviä tehtävässään, semminkin kun he ymmärtääkseni voivat käyttää työssään myös temppujen kuvausten hidastuksia. Siitä huolimatta kaikki arvostelulajit ovat aina alttiita inhimillisille ratkaisuille.

Luonnollisesti niin kutsuttuja arvostelulajeja on olympialaisissa mukana ollut pitkään. Mäkihypyn pisteistä osa lasketaan tuomariarvostelun pohjalta ja taitoluistelussa koko lopputulos on yksinomaan tuomareista kiinni. Voidaan siis kysyä, mitä tekemistä tuomariarvostelulla on olympialasten tunnusten citius, altius, fortius kanssa.