Rinki kiristyy

Tätä kirjoitettaessa Lontoossa kisataan yhdeksättä olympialaista kilpailupäivää. Suomalaisittain tilanne ei näytä hyvältä. Mitalitili on avaamatta. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että juuri tälle päivälle on keskittynyt joitain suomalaisodotuksia. Jukka Keskisalon selviytymistä 3000 metrin esteiden finaaliin on hehkutettu jopa jonkinlaisin numerologiaan liittyvin ennusmerkein. On näet väitetty, että Keskisalon menestys ja merkittävimmät onnistumiset ovat tähän mennessä ajoittuneet aina tietyille kolmivuotisjaksoille ja että juuri nyt olisi menossa se jakso, johon seuraava menestyminen tulisi sijoittumaan. Tuollaisten ennusmerkkien etsiminen on osoitus siitä hädästä tai suoranaisesta tuskasta, jota suomalainen penkkiurheileva kansanosa kokee, kun kaivattua olympialaista mitalia ei näytä olevan näköpiirissä ja kylmän kalsea rinki tietyn ruumiinosan ympärillä aina vaan kiristyy.

Siitä on tietysti aikaa, kun Suomi urheilun suurvaltana kahmi roppakaupalla mitaleja. 15 kultaa, 10 hopeaa ja 9 pronssia Antwerpenin kisoista 1920 lienee mahtavin saavutus yhdellä kertaa, eikä paljon jälkeen jääty Pariisissa 1924, kun kotiin tuomisina oli saavutetut 14 kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Sen jälkeen mitalimäärät ovat laskeneet, mutta täysin ilman olympiamitalia Suomi ei ole jäänyt vielä kertaakaan ja kultakannassakin Suomi on sitkeästi pysynyt lähes aina. Sillä ainoastaan Ateenasta 2004 Suomi joutui palaamaan kotiin ilman kultamitalia. Hätä on siis suuri ja sen tavallaan myös ymmärtää. Onhan Suomen kaikkina aikoina saavuttama olympiamitalien määrä niinkin mahtava kun 104 kultaa, 84 hopeaa, 116 pronssia.

Paljon ovat parrat pärisseet siitä, ovatko suomalaiset urheilijasukupolvet pehmenneet aiemmista. Aika saattaa kullata monien muistot, kun Ilta-Sanomien äskettäin haastattelemat eräät entiset huippu-urheilijat, jotka olympialaisissa ja myös muissa arvokisoissa menestyneinä, tuntuivat pitävän näitä nykyurheilijoita enemmän tai vähemmän pullamössöjoukkona, jolle pelkkä osallistuminen ja osallistumisen tuoma kokemus olympialaisista, on se kaikkein tavoiteltavin päämäärä. Vai onko niin, että Suomi on pieni maa ja pienessä populaatiossa ei ole potentiaalia kovin moniin huippu-urheilijoihin. Tai ovatko toiset vaan niin paljon parempia. Paikallislehden palstanpitäjä ei ole se henkilö, joka tällaisiin kysymyksiin kykenisi vastaamaan. Väistämättä mieleen kuitenkin hiipii maa nimeltä Slovenia. Pieni maa Balkanilla, josta löytyy suorituskykyä ja voimavaroja. Asukasluku 2 miljoonaa, osallistuminen kesäolympialaisiin vuodesta 1992, mitalisaalis 15 mitalia 7 lajista.

Ja niinhän siinä kävi, että Keskisalo keskeytti kisan. Purjehduksessa kaikkea ei ole vielä menetetty. Ja onhan se miesten keihäänheitto aina toivelistalla.