Selkosuomea

Kun tässä jokunen kuukausi sitten törmäsin ensi kerran televisio-ohjelmaan, jonka nimi oli “Uutiset selkosuomeksi” myönnän, että ilmiö vaikutti hieman liioitellulta tai vähintäänkin tarkoitushakuiselta. Oli ensivaikutelma sitten oikea tai ei, olen seurannut arki-iltapäivisin esitettyjä uutisia varsin usein. Selkosuomi on – kuten uutisten yhteydessä aina kerrotaan – tarkoitettu suomenkielen opiskelijoille ja sellaisille, joilla muuten on hankaluuksia seurata normaalia suomen kieltä. Selkosuomenkielisissä uutisissa uutistenlukijat puhuvat rauhallisesti ja artikuloivat sanat selvästi, huomioivat ääntämisessään tekstissä olevien, mahdollisten välimerkkien olemassaolon ja kun luetut uutiset ovat vielä tekstitetyt, on lopputulos – ainakin tämän kirjoittajan mielestä – varsin onnistunut. Vaikkei itselläni niin kutsuttujen “normaalien” uutistenkaan yhteydessä ole ilmennyt kuullun ymmärtämisessä isompia ongelma, on myönnettävä, että uutisia selkosuomeksi katsoo ja kuuntelee ihan mielellään.

Ainoa, ehkä negatiivinen, piirre, joka selkosuomeksi esitetyissä uutisissa saattaa hieman häiritä on niiden hitaus. Johtuneeko nykyisestä kiireisestä, osin jopa hektisestä elämänrytmistä, että suomen kieltäkin puhutaan normaalisti – ainakin jonkin verran – nopeammassa tempossa, kuin joskus vuosia sitten ja selkosuomenkielen rauhallinen esitystapa saattaa jonkun suomenkielisen mielestä kuulostaa hieman hidastelevalta.

Selkosuomeksi esitetyt uutiset on tietenkin Ylen yksi palvelumuoto maahanmuuttajille ja muille suomen kieltä opiskeleville. En ole asiantuntija, mutta olettaisin, että varsin hyvä ja perusteltu sellainen. Kielen oppimisenhan sanotaan olevan kaiken kotoutumisen yksi kaikkein keskeisin rakennuselementti. Ja kuten todettu, ei selkokielisten uutisten seuraaminen suomenkielisellekään mikään huono kokemus ole.

En tiedä, onko Ylellä muita ohjelmia, televisio- tai radio-, joissa käytetään selkosuomea. Niillä saattaisi olla kysyntää, jopa nauhoitettuina.

Kovin usein ei tule esitettyä kiitosta televisio-ohjelmista yleensäkään, mutta tässä yhteydessä se lienee paikallaan, vaikka varsinaiseksi TV-kriitikoksi en itseäni koekaan.