Turhien toiveiden tynnyri

Vanhan sanonnan mukaan tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, enkä taida olla kovinkaan väärässä, jos sanon, että kovin paljon kolina ei vaimene, jos tynnyrien sisältönä on pääasiassa turhia toiveita.

Parin päivän takaisena, ilmeisen keskeisenä uutisaiheena kerrottiin, että suurista puheista ja pääasiallisista suunnitelmista huolimatta, tasavallan hallitus ei ole juurikaan edistynyt työllistämistavoitteissaan. Toki se on todettava, että “vasta” vuosi on kulunut vaalikautta, jonka tavoitteeksi hallitus on ohjelmassaan asettanut 110 000 uutta työpaikkaa ja 72 prosentin työllisyysasteen.

Epäilyt turhista toiveista lähtevät luonnollisesti siitä, että mainitun vuoden aikana – jolloin työpaikkatavoitteesta laskennallisesti – olisi tullut saavuttaa neljännes eli noin 27 500 uutta työpaikkaa, mutta uutisessa kerrottiin, että kehitys on ollut mieluimmin miinus-merkistä ja mikäli koko vaalikauden tavoitteessa halutaan pysyä, se vaatii lopulta vaalikaudelta suoranaista loppukiriä.

Ilman muuta ymmärrän, että hallitus ei tähän maahan työpaikkoja luo eikä perusta, eikä se edes ole sen tehtäväkään. Pisteitä ja kunniaa se niistä toki keräisi, mikäli esitetyt toiveet sattuisivat toteutumaan. Mutta – kuten todettu – hallitusohjelmassa eitetyt tavoitteet perustuvat pelkille toiveille, että työntekijöiltä työnantajille tehdyt tulonsiirrot saisivat työnantajat innokkaina palkkaamaan ihmisiä töihin. Niin tuskin tulee käymään. Vastaavissa aiemmissa operaatioissa, kuten vaikkapa yhteisöveron alentamisessa, joka oli Kataisen hallituksen toiveajattelua, vaikutusten piti näkyä uusina työpaikkoina, mutta kuinkas kävi? Ainoa kohde, missä näkyvyyttä ilmeni, olivat yritysten omistajilleen jakamat osingot. Muitakin vastaavia toivomustavoitteita on viime vuosina ollut, eivätkä ainakaan niistä saadut kokemukset ole olleet mitenkään luottamusta herättäviä.

Sipilän hallitus on toivelinjalla myös siinä, että se odottaa yhteiskuntasopimukseksi tai kilpailukykysopimukseksi nimetyiltä neuvotteluilta jonkinlaista ihmettä, joka pelastaisi kolmen ässän kasvot katteettomien tavoitteiden ja turhien toiveiden esittämisen jälkeen.

Jälkiviisastelu ei koskaan ole kovin fiksua toimintaa. Eikä ennustaminenkaan kovin kiitollista puuhaa ole, mutta siitä huolimatta uskallan ennakoida, että Juha Sipilän hallituksen toimien seurauksena ja sen jäljiltä ei tässä maassa tule olemaan 110 000 uutta työpaikkaa. Sen sijaan osingonjako tulee takuuvarmasti piristymään.