Niitäkin on. Huolimatta siitä, että jokunen vappu hurjina nuoruusvuosina saattoi vierähtää niin sanotusti melko muistamattomissa. No, vapun vietolla on aina ollut kosteahko, ellei suorastaan märkä maine, joten mitään tavanomaisesta poikkeavaa tuskin syntilistaan vapun vietoista on päässyt kertymään. Syntymäkotikunnassani – valkoisen kaupungin maineestaan huolimatta – oli ainakin vielä omassa nuoruudessani aikamoinen joukko ihmisiä, joiden vapunvieton kohokohta oli osallistuminen vapunpäivän vappumarssiin. Paljon oli myös niitä, jotka kadunvarsilla pällistellen seurasivat silmä tarkkana ohi kulkevaa rivistöä, löytääkseen sieltä työkavereita, naapureita tai muuten vaan tuttuja naamoja. Varsinainen kliimaksi syntyi, jos sellainen marssija näkyi joukossa, jota aiemmin ei osattu epäillä ”aatteen” kannattajaksi. – Että tuokin, ikinä ei olisi uskonut! Sekä työväestön, että ylioppilaiden vappujuhlinta on keskittynyt…

Osallistuin viikonloppuna juhliin, joita vietettiin erään naispuolisen tuttavan 50-vuotispäivän kunniaksi. Vieraita oli paljon ja juhlat kaikin puolin onnistuneet ja hauskaa oli. Huomio kiinnittyi juhlinnan yleisilmeeseen, joka oli kuin eri planeetalta jos sitä vertaa vastaaviin syntymäpäiväkemuihin, joita vietettiin vielä muutama vuosikymmen sitten. Omiin vastaaviin juhliini en tässä yhteydessä puutu, mutta kun muistelen aikaa, jolloin isovanhempani ja vielä vanhempanikin viettivät näitä puolen vuosisadan etapin saavuttamisen kunniaksi järjestettyjä juhlatilaisuuksia, tunnelmat olivat todella erilaiset. Tuolloin vieraat esiintyivät parhaisiin pukeutuneina ja “juhlakalu” saattoi istuskella hänkin tietysti parhaassa asussaan tai juhlapuvussaan arvokkaasti lahjaksi saamassaan keinutulissa vastaanottamassa hänelle tuotuja lahjoja ja onnitteluita. Lahjoina saattoi olla edellä mainitun keinutuolin ohella muiden muassa hopeapäistä kävelykeppiä, kultakelloa, ilmapuntaria tai vaikkapa…

Piruparalla on muistikuvia juhannuksista, jotka ajoittuivat muuhun ajankohtaan kuin viikonloppuun. Ettei asia olisi jäänyt vaivaamaan, piti asiasta ottaa selvää. Ja niinhän siinä kävi, että muistikuvat olivat oikeita. Vuoteen 1954 asti juhannuspäivää vietettiin aina 24.6. oli viikonpäivä sitten mikä hyvänsä. Vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivää on vietetty sinä lauantaina, joka sijoittuu kesäkuun 20 – 26 päivien väliin. Tästä siis johtuu, että vaikka juhannusta vietetään yöttömän yön juhlana, pisin päivä ja lyhin yö eivät aina ajoitu juuri juhlan vieton ajaksi. Juhannuksen tienoilla aurinko voi paistaa enimmillään maan eteläosissa 18 – 19 tuntia, maan keskiosissa 19 – 22 tuntia ja napapiirin pohjoispuolella läpi yön. Juhannukselle niin kuin lähes kaikilla muillekin vuoden juhlapäiville on tietenkin…

Vappua on totuttu nykyaikana pitämään ylioppilaiden ja työläisten juhlapäivänä. Asiaan paneutuneet tietävät kuitenkin kertoa, että vappua on vietetty jo niin paljon aikaisemmin, että kummastakaan mainitusta ihmisryhmästä ei vielä ollut tietoakaan. Tiettävästi ensimmäisiä vapun juhlijoita ovat olleet aikoinaan germaanit, joiden elinalueilla kevät vapun vieton aikaan oli huomattavasti pidemmällä kuin täällä pohjoisessa ja jotka näin ollen juhlivat vappua, aiheenaan valon ja kevään saama “voitto” talven pimeydestä. Vaikka nykypäivän vapun vietossa ei uskonnollisia piirteitä juuri olekaan havaittavissa, myös vapun juhlinnalla on olemassa uskonnollisen juhlan juurensa. Katolinen vapun vietto alkoi sekaantua germaanien pakanalliseen kevätjuhlaan 700-luvulla, kun baijerilainen abbedissa Walburg julistettiin pyhimykseksi. Tarina kertoo, että hänestä tuli noituuden ja harhaoppien vastustajien suojelupyhimys. Perinteiset vappuherkut sima…

Joulu on rauhoittumisen aikaa. Se on antamisen ja saamisen aikaa. Monet yhteisöt jakavat joulumieltä eri muodoissa niille, joilta epäilevät sitä puuttuvan. Ajatus saattaa olla kaunis ja ehkä Piruparalta itseltään puuttuu tarvittavaa joulumieltä, kun kyyninen ajatus sarkasmiin taipuvassa pääkopassa alkaa kulkea ihan omia ratojaan. Mieleen hiipii ajatus, että perustuuko ihmisen epäitsekäs ja jalo käytös muita kohtaan todella epäitsekkyyteen ja jalouteen, vai onko kysymyksessä pelkän oman edun ajaminen ja tavoittelu? Jos henkilö lahjoittaa tavaraa tai rahaa joulu- katastrofi- tai mihin tahansa keräykseen, onko kysymyksessä itse asiassa hänen oma itsekkyytensä. Voitaisiin kai puhua jonkinlaisesta kaupankäynnistä tai vaihtokaupasta. Lahjoittamalla keräyksiin tai työskentelemällä ilmaiseksi hyvän asian tai hyväntekeväisyyden puolesta vaikkapa julkisesti (kuten monet artistit ja…

Kuuluin itsenäisyyspäivänä siihen suomalaiseen kansanosaan, jolla televisio oli Ylen ykkösellä koko illan. Se johtuu kaiketi enemmän vuosien saatossa iskostuneesta tavasta kuin todellisesta kiinnostuksesta presidentin pippaloita kohtaan. Nytkin, jos presidentti olisi esiintynyt viimevuotisessa perinneasussaan ja jos aloitusvalssina olisi soinut Tonava kaunoinen, olisi voitu esittää vuoden takainen nauhoitus samoista juhlista. Tuskin monikaan olisi huomannut mitään eroa. Juhlat alkavat tietysti aina kättelyseremonialla. Joka vuosi selostajat sekoilevat samalla tavalla kuka on tulossa kättelemään, kuka juuri kättelee ja kuka ihan äsken poistui kuvasta. Taas kerrottiin, että juhliin oli kutsuttu entistä enemmän ns. uusia kasvoja ja virkansa puolesta kutsuttujen joukko olisi pienentynyt. Sitä ei vain tavallinen televisiokatsoja huomaa, koska selostajatkin tuntevat vain ne, jotka juhliin ovat…

Kuten tunnettua Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelle sijoittuu tapahtumia, joista kenenkään ei välttämättä tarvitse ylpeillä. En tiedä mitä ja millä tavalla tuon ajan tapahtumista nykyisin viisi yhdeksättä vuotta eli 85 vuotta myöhemmin suomalaisille koulussa opetetaan, mutta itse kuulun sukupolveen, jolle ainoa kerrottu totuus oli se, että Suomen itsenäisyys oli seurausta käydystä vapaussodasta. Jos halusi säästyä jälki-istunnoilta, oli terveellisempää olla hiljaa havainnosta, että tasavallan itsenäistyminen oli tapahtunut jo edellisenä vuotena, ennen kuin koko vapaussota edes alkoi. Ymmärrän täysin, että on kunniakkaampaa saavuttaa itsenäisyys taistellen, kuin pelkän julistautumisen avulla, mutta sitä en ymmärrä, että sen ajan opettajat epäilivät suomalaisten koululaisten laskutaitoa. Paljon jälkeenpäin eli vuosia ehkä vuosikymmeniäkin myöhemmin vasta alkoi kuulua selityksiä, kuinka vapaussodassa…

Näinä aikoina ja näillä leveysasteilla on kohta koittamassa aika, jolloin sana pikkujoulu ilmestyy päivittäiseen suomalaiseen kielenkäyttöön. Nimeltään ja sisällöltään pikkujoulu lienee melko suomalainen luomus. Kovin paljon en ainakaan minä ole muualla vietetyistä pikkujouluista kuullut. Tosin ainakin britannialaisissa yrityksissä on joulukuun alkupäivinä tapana järjestää kosteahkoja henkilökuntajuhlia, joista käytetään nimitystä ”christmas party ”. Erilaisten seurojen ja yhdistysten kautta pikkujoulun vietto on laajentunut koskemaan myös eri firmojen ja muiden työyhteisöjen henkilökuntaa. Perimätiedon mukaan Kone Oy on ollut yritys, joka joskus 1930 – luvulla ensimmäisenä järjesti henkilökunnalleen pikkujoulun. Myös suomalaiset ja nimenomaan työyhteisön keskuudessa järjestetyt pikkujoulut ovat olleet tunnettuja kosteudestaan. Sen lisäksi niiden on väitetty olevan jonkinlainen (jopa isohkokin) koettelemus parisuhteille. Vankkaan kokemuspohjaan nojaten…

Se on sitten taas sitä aikaa vuodesta, kun Suomessa tehdään hukkumistilastoja. Toki lämmin alkukesä on saanut aikaan sen, että innokkaimmat hukkujat eivät ole malttaneet odottaa tätä tilastohuippua, vaan ovat menneet hukkumaan jo ennen aikojaan. Näihin juhannushukkumisiin kuuluu ihan tutkimustenkin mukaan muutamia yhdistäviä seikkoja, joista toki joka vuosi varoitellaan, mutta jotka siitä huolimatta toistuvat mittumaarista toiseen. Se tiedetään, että alkoholista ja sen aiheuttamasta hukkumisvaarasta on suomalaisille turha puhua, siitä huolimatta, että neljä viidestä juhannuksena hukkuneesta on miehiä ja enemmän tai vähemmän humalassa. Viina kun kuuluu niin tiiviisti suomalaisten harrastelijajuoppojen juhannuksen viettoon, että siihen eivät pienet eikä vähän suuremmatkaan hukkumisriskit vaikuta. Toinen seikka, joka näkyy juhannuksen hukkumistilas-toissa on se, että niistä valtaosa…

Taas tänäkin vuonna Suomen kesäkuukausiin kuuluu erilaisia kesäjuhlia ja festivaaleja. Teemoja löytyy joka lähtöön, mutta kuitenkin suurin osa näistä tapahtumista on rakennettu jonkin musiikki-aiheen ympärille. Eihän siinä mitään. Kyllähän soittoa Suomen suveen mahtuu. Kuulijoitakin taitaa riittää tai ainakin kustannusten maksajia, sillä tappiolla ei näitä tapahtumia kovin pitkään järjestetä. Ero kuulijan ja maksajan välillä on tullut mieleeni kun olen kuullut, että suurilla rock-festareilla järjestäjät jakavat yleisölle ilmaisia korvatulppia. Käsitykseni siitä, että musiikista nauttimiseen tarvitaan ensisijassa kuuloaistia, ei siis pidäkään paikkansa. Vaikka musiikki ja nimekkäät esiintyjät ovat olennainen osa näitä festareita, taitaa varsinainen musiikin kuunteleminen näytellä sivuosaa ja rock-juhlat keräävät maksavaa nuorisoa joukoittain paikalle jostain muusta syystä. Tunnelma ja yhdessäolo samanikäisten ja…