Johtuneeko kertyneistä ikävuosista, kun havahduin tilanteeseen, että ylivuotinen talviturkki on vielä niskassa, vaikka Jaakkokin ehti heittää sen kylmäksi väitetyn kivensä uimapaikoille, tämän kesän ensimmäinen uimareissu on vielä tekemättä. Onhan kesä tietysti mukavaa aikaa ja vaikka tämän kirjoittaja viihtyy tähän vuodenaikaan mieluimmin varjoisissa siimeksissä, kuin paahtaa itseään auringon kiduttavassa hehkussa. En minä silti kauniita kesäpäiviä vaihtaisi syksyisiin loskakeleihin tai talven pakkasiin. Silti helteistä saattaa olla todellista haittaakin. Sydänvaivoista ja hengityselinongelmista kärsivät ihmiset ovat ainakin pitkien hellejaksojen aikana todella hankalassa tilanteessa ja moni joutuu turvautumaan jopa sairaalahoitoon, kun hellesäät oikein koettelevat ja etenkin, jos jatkuvat pitkään. En muista tarkkaa päivää, mutta oman muistikuvani mukaan eletään myös aikoja jolloin ennen väitettiin niin kutsutun…

En ala tarkistamaan, mutta vahva mielikuva silti on että palstanpitäjänä useampana kesänä on tullut otettua vähintään kerran kantaa kesän televisio-ohjelmiin. No, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta ohjelmasta, mutta varsin yleisenä moitteen aiheena lienevät uusinnat, jotka ovat kuuluneet suomalaiseen kesäiseen televisio-ohjelmistoon niiden hamasta historian hämärästä lähtien. Vaikka television tuijottelu ei kesäisenä ajankuluna tämän kirjoittajalle se kaikkein aikaa vievin harrastus olekaan, niin sen verran tuota kuitenkin tulee tapitettua, että jonkinlainen näppituntuma esitettävään ohjelmistoon on säilynyt. Nykyisin, kun niin kutsuttuja joka miehen peruskanaviakin löytyy useita, ei tietenkään tarvitse välttämättä katsella esitettäviä uusintoja, mutta sen verran täytyy kuitenkin ihmetellä, että mihin perustuvat ikivanhojen Uuno Turhapuro-elokuvien jokakesäiset uusinnat ja uusintojen uusinnat. Toinen Piruparan mieltä…

Kun vajaat pari vuotta sitten sairastin aivoinfarktin ja muitakin niin kutsutuiksi ikälisiksi katsottavia terveydellisiä ongelmia on tässä eläköitymisen yhteydessä ja sen kera ilmaantunut, sitä on aina tuuminut, että kai ne nyt olivat siinä. Turha toivo! Uutta ikälisää ilmaantuu ja äskettäin – juhannusaaton yönä – heräsin erittäin ikävältä tuntuviin hengitysongelmaan. Happi tuntui loppuvan siihen paikkaan ja vaikka kuinka henkeään haukkoi, tilanne ei parantunut lainkaan. Mikäpä auttoi. Apua oli kutsuttava. Hätäkeskuksessa vakuututtiin avun tarpeellisuudesta ja niin ambulanssi tuli ja lähti kuskaamaan palstanpitäjää kohti Kotkaa ja Kymenlaakson keskussairaalaa. Kommentoimatta muuten hoitoa, (totean vain, että se oli hyvää ja perusteellista). Kokeita tehtiin, näytteitä otettiin ja tuloksia tutkittiin. Eli sen suhteen olen täysin tyytyväinen. Erilaisia…

Suomalaisilla, yleensä miespuolisella, autoa kuljettavalla kansanosalla lienee kutakuinkin kaikilla horjumaton usko omaan osaamiseensa kuljettajan tehtävässä. Muiden mahdollisia virheitä tarkkaillaan. Eikä siinä kaikki. Nämä huippukuskit, kun katsovat paitsi oikeudekseen, mahdollisesti myös velvollisuudekseen huomautella asianomaisille havainnoistaan ja ne havainnoinnit saatetaan yleensä varsin selväeleisesti asianomaisen tiedoksi. Oma, äskettäinen kokemukseni sattui kotkalaisen Prisman myymälän parkkipaikalla. Myönnän virheeni, eli että seikkailin parkkiruutuun pyrkiessäni väärällä ajolinjalla, josta syystä hairahduksestani vierellä olevasta ajoneuvosta annettiin paitsi vihaisenoloisia äänimerkkejä, näytettiin myös kansainvälistä käsimerkkiä. Näinhän nämä suomalaiset huippukuljettajat usein toimivat ja paremmuuttaan osoittavat. Selvisin parkkipaikkaseikkailustani sen suuremmitta vaurioitta vapaaseen pysäköintiruutuun ja olin valmis unohtamaan koko episodin äänimerkkeineen ja esitettyine käsimerkkeineen. Se ei kuitenkaan täysin onnistunut, sillä kerrotun – sinänsä varsin…

Jossain mainoksessa takavuosina sanottiin, että ”ennen oli ennen ja sitten tuli sitten”. Totean heti alkuun, että tarkoitukseni ei ole lähteä väittämään, että ennen jotkut asiat olisivat olleet paremmin, kuin tänään, vaikka houkutusta toki sellaiseenkin saattaisi – ainakin jossain määrin – löytyä. Kirjoitin tällä samaisella palstalla elokuussa 2010 kolmiosaisen muistelon otsikolla: ”Karkurit 1,2 ja 3”. Kerroin tarinassa omakohtaisiin kokemuksiin perustuen kahden noin 13 – 14 -vuotaan pojan karkumatkasta kotoaan ja seikkailuistaan Tampereella ja Porissa ja reissun päättymisestä lopulta Haapamäen poliisiputkaan. Tuo reissu on viime aikoina muistunut aina aika-ajoin mieleen, kun tiedotusvälineet ovat uutisoineet lasten tai nuorten huostaanotoista erilaisten ongelmien seurauksena. Myönnän toki, että aika kultaa muistot, mutta tuolloin – siis 1960-luvun…

En todellakaan tiedä, olenko ainoa, joka reilusti yli 50 vuotta kestäneen harjoittelun jälkeen en ole tottunut tai oppinut niin kutsuttujen mainosrahoitteisten televisiokanavien harjoittamaan mainosterroriin, jolla pätkitään televisio-ohjelmia mainoskatkoilla. Sillä terrorismina minä sen koen edelleen vielä yli 50 vuoden jälkeenkin. Se nimittäin ärsytti jo silloin, kun Suomessa oli ainoastaan yksi televisiokanava ja Mainos TV:llä oli omat ostetut lähetysaikansa sen puitteissa. Ärsytys on vuosien saatossa muuttunut tylsistyneeksi turhautumiseksi, jota toki jonkin verran on helpottanut kaukosäädinten olemassaolo. Edes takamustaan ei tarvitse sohvalta tai nojatuolista nostaa, kun voi kanavaa vaihtamalla hieman helpottaa noita tylsän turhautumisen tuntemuksia. Ei sillä, että näiltä niin kutsutuilta tavallisilta mainoskanavilta mitään kovin tähdellistä katsottavaa ohjelmaa edes tulisi. Sillä katsojaluvuilla mahdollisesti…

Joulu, kuten valtaosa muistakin kalenteriin merkityistä niin kutsutuista ”virallisista” juhla- ja vapaapäivistä ovat uskonnollista tai kirkollista alkuperää. Joillekin näiden juhlien viettoon myös sisältyy erilaisia alkuperäiseen aihepiiriin liittyviä perinnetapoja ja traditioita. Vuosien saatossa tämän palstan pitäjänä olen useampaankin kertaan tullut maininneeksi, että uskonnolliselta taustaltani olen niin kutsuttu syntymäpakana – jopa toisen polven sellainen – ja edellä mainitut traditiot eivät lähtökohtaisesti koskaan ole kuuluneet Piruparan joulun, sen enempää kuin muidenkaan kirkollisten pyhien viettoon. Toki ylle merkitynkin lapsuudenkodissa laulettiin joululauluja, mutta kaikki sellaiset laulut tai niiden säkeistöt jätettiin laulamatta, joissa edes vihjaistiin johonkin uskonnollisuuteen, kuten vaikkapa se säkeistö, joka alkaa ”Kiitos sulle Jeesuksemme…” joululaulusta ”Joulupuu on rakennettu”. Tietysti myös uskonnottomilla oli joulukuusi, joka…