-
Harjaantumista kohti arkea
Siitä huolimatta tai silläkin uhalla, että pitkästytän lukijoitani, jatkan tarinaa aiheesta: ”Omat ko-kemukset koskien kokemaani aivoinfarktia”. Koin mainitun ikävän sairauskohtauksen siis 24. päivänä syyskuuta, jonka jälkeen seuraava, runsas kuukausi kului tiiviissä ja hyvässä sairaalahoidossa Helsingin Meilahdessa, Porvoossa ja Loviisassa. Tätä kirjoittaessani ole viettänyt jo toista vuorokautta kotiutettuna ja arkirutiineihin ensi askelia jälleen opettelevana ja voin vakuuttaa, että mistään helposta hommasta ei ole kysymys. Tiedän, että monella kohtalotoverilla on ollut hankalampaakin. Eli koettu aivoinfarkti on tuonut mukanaan mo-nenlaisia hankaluuksia muiden muassa puhekykyyn. Omat ongelmani kulminoituivat ensisijaisesti kävelykyvyn katoamiseen ja uudelleen opettelemiseen. Ja kiitos hoitohenkilökunnan sinnikkyyden ja taitavan ohjauksen jalat alkoivat sairaalaolosuhteissa sen verran toimia, että kotiuttaminenkin lopulta onnistui, mutta kun kotioloissa…
-
Puurot ja vellit
Suomalaisessa keskustelussa ei ole lainkaan harvinaista, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Puurot ja vellit menevät niin sanotusti sekaisin, eikä kukaan tiedä mistä loppujen lopuksi keskustellaan ja lopputulos saattaa olla aivan mitä tahansa. Maahanmuutto on aihepiiri, jossa keskustelu myrskyää milloin voimakkaampana, milloin hieman rauhallisemmin aaltoillen. Se on myös aihepiiri, missä näkemysten ääripäät tulevat esiin ja vaikka keskustelijoiden mielipiteet ovat usein hyvinkin etäällä toisistaan, puurot sekoittuvat velleihin yhtä hulvattomasti, kuin pienempien eroavaisuuksien katsantokannat. Onko terve ja järkevästi perusteltu maahanmuuttokriittisyys rotukiihkoilua tai jopa rotusortoa – kuten usein kuulee väitettävän? Ja ovatko maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin lähtökohtaisesti kriittisesti suhtautuvat suomalaiset kansallismielisyydessään ja jopa kansalliskiihkossaan sen luokan nationalisteja, että heitä sen perusteella voisi kutsua…
-
Kaverille kans!
Usein väitetään, että asiat ovat siten, miltä ne näyttävät. Ja todettava on, että nyt todella näyttää. Siis miltä? No, siltä, että ”hyvä veli-verkostot” ovat jälleen kerran toimineet. Valtioneuvosto päätyi tilaamaan tulevaisuusselvityksen filosofi Pekka Himaselta, joka on pääministerin kanssa tuttu jo 10–12 vuoden takaa ja junaillut aiemminkin valtiovallan kustantamia – varsin hintavia – tulevaisuusprojekteja muiden muassa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan toimeksiannosta vuonna 2004, jonka puheenjohtaja Jyrki Katainen tuolloin oli. Verkostoitumisen sanotaan kannattavan. Jopa ”hyvä veli” – tasolla, paitsi ei tietenkään silloin, jos verkostoitumisella pyritään hakemaan jotain ansiotonta etua tai hyötyä taikka muuten yritetään vaikuttaa asioihin tavalla tai toisella ketunhäntä kainalossa. Pilkottiko pääministerillä noita ketunhäntiä kainalossa, kun hän meni tiedustelemaan 700 000 euron rahoitusta…
-
Riihiraadantaa ja muuta outoa
Suomalaisten tulevaisuus ratkaistaan erilaisissa riihissä. Tämän kirjoittajalla on vahvasti kaupunkilaistausta ja nilkat nyrjähtelevät heti, kun asfaltilta astuu sivuun. Sen verran maatalouskulttuuri on tietopuolisesti kuitenkin hallinnassa – jopa vuosikymmeniä jatkuneen leikkuupuimuriaikakauden jälkeenkin – että tiedän riihellä olleen alun perin aivan muuta käyttöä, kun toimia valtiovallan harjoittamien toimintojen kulissina. Ihan kansalaisvalistuksen kannalta lienee hyvä hieman laajemminkin perehtyä siihen, mikä paikka se riihi on, johon tasavallan hallitus kokoontuu käymään poliittista debattia, kun he parin päivän kuluttua ratkovat asioita tilaisuuksissa, joita puoliväliriihiksi ja kehysriihiksi kutsutaan. Että asia tulisi kerrottua mahdollisimman ymmärrettävin sanakääntein, lienee parasta lainata sitä, mitä Wikipedia asiasta kertoo. Ovat nämä riihiaskareet nykyiselle urbanisoituneelle kansalle sen verran outoa puuhastelua. Wikipedia: Riihi on rakennus,…
-
Se on taas niitä aikoja
Kun suomalainen vieraskoreus kukoistaa ja häpeää omia perinteitään ja omaa kulttuuriaan. Tähän ajankohtaan kuuluvat tonttulakit ja muu jouluinen tarpeisto, ovat monissa suomalaiskouluissa epätoivottua tai suorastaan pannaan julistettua rekvisiittaa. Muista traditionaalisista jouluun, liittyvistä leikeistä, lauluista ja muista seremonioista puhumattakaan, joissa saattaa vilahtaa näkyviin vanhaa suomalaista, koulujen kuusijuhlaperinnettä. Henkilökohtaisesti tämän kirjoittajalle – toisen polven syntymäpakanana – on yksi lysti, tarjoillaanko koulujen kuusijuhlat Jeesuksen ja jouluevankeliumin kera tai kokonaan ilman. Eikä Piruparan ketutus niistä luopumisesta johdukaan, vaan myötähäpeästä, joka syntyy siitä, että Suomessa kainostellaan omia perinteitä ja kulttuuria niin paljon, että niistä ollaan valmiita jopa luopumaan minkä tahansa tekosyyn perusteella. Tekosyyn, joka perustuu pelkkään olettamukseen, muodostavat Suomeen tulleet, eri uskontoja edustavat…
-
Aikansa kutakin
En muista vuotta, mutta aikaa lienee kulunut yli viisi vuosikymmentä siitä, kun muistan pikkupoikien keskuuteen levinneen huhun maailmanlopusta. Eli elettiin ajankohtaa joskus 1950- ja -60- lukujen taitteessa. Sekään ei ole jäänyt mieleen, kenen toimesta moista tietoa levitettiin, mutta eipä liene kovin kaukaa haettua, että joku uskonlahko oli asialla. Ei ole tullut lasketuksi, kuinka monta maailmanloppua tuon ensimmäisen, muistiin jääneen kokemuksen jälkeen, olisi pitänyt tellustamme kohdata. Melkoinen määrä niitä joka tapauksessa on ollut. Edellinen, suurempaa julkisuutta saaneen maailmanlopun piti tapahtua vuosituhannen vaihteessa. 2000 kun taisi jonkun tai joidenkin mielestä olla sopivasti pyöreä luku, johon maailmanlopun maalailu sopi kuin nyrkki silmään. Ehkä sen jälkeenkin joitain vaatimattomampia maailmanloppuja on ennustettu, mutta…
-
Surkuhupaisaa
Suomessa on kymmeniä vuosia ilmestynyt kirjasarja ”Poliisi kertoo”. On myös tehty televisio-ohjelmia samantyylisellä formaatilla. Niissä molemmissa idea on se, että poliisi esiintyy yleensä tarinan sankarina ja rosvot kuvataan typeriksi, yksikertaisiksi, virheitä tekeviksi idiooteiksi. Totuus – kuten aina – on tarinaa ihmeellisempää. Jos pelkästään niin kutsutun Ulvilan surmatapaukseen liittyvien tapahtumien ja Anneli Auerin rikosepäilyjen perusteella joutuisi arvioimaan suomalaisen poliisin ammattitaitoa ja kykyä selvittää rikoksia ja toisaalta suomalaisen oikeuslaitoksen valmiuksia hoitaa omaa tonttiaan oikeusvaltiossa, arvosanat eivät kumpaakaan viranomaista imartelisi. Jos kohta heti perään on todettava, että eivät nämä mainitut viranomaistahot muutenkaan mitään ylistyslauluja ole ansainneet, sen verran runsaasti selvittämättömiä tai edes selvitettäväksi otettavia rikoksia, tasavallassa tilastoidaan joka ikinen päivä. Oikeuslaitoksen…
-
Kaikujako menneisyydestä?
Sitä muutama päivä sitten joutui oikein höristelemään korviaan, kun eri tahot uutisoivat Venäjän armeijan yleisesikuntapäällikön, armeijakenraali Nikolai Makarovin pitämästä puheesta Maanpuolustuskurssiyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Mitään uuttahan ei ole siinä, että itäinen naapurimaamme vastustaa Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Se on julkituotu moneen kertaan ja useammankin henkilön toimesta. Sen sijaan uutta ja jopa yllättävää oli se, että erilaiset yhteistyöprojektit Naton kanssa närästävät veli venäläistä ja voisivat kuulemma olla uhkana Venäjän turvallisuudelle. Melkoisen yllätyksen suomalaiset kokivat myös sen suhteen, että venäläisten naapurien ärsytyskynnys näyttää ylittyneen jopa Suomen puolustusvoimien yhteistyöstä Ruotsin kanssa. Ja ennen kuin suomalaiset ehtivät toipua edellisistä syytöksistä, Makarov lisäsi suomalaisten syntilistaan vielä itärajan tuntumassa pidetyt sotaharjoitukset, joissa armeijakenraalin mukaan harjoiteltiin aivan jotain muita,…
-
Lööppikamaa
Sitä viimeaikoina tavallinen rahvas ja muu keskiverto kansanosa on huuli hämmästyksestä pyöreänä seurannut tasavallassa tapahtuvaa uutisointia. Uutisaiheiden kärjessä ovat keikkuneet jääkiekon maailmanmestaruuskisojen ympärillä pyörivät tapahtumat ja erityisesti kiskurimaisiksi koetut lippuhinnat. Jääkiekon MM-kisojen ”kilpailijaksi” lööppeihin ovat viime päivinä ilmestyneet uutiset, jotka käsittelevät ”vaihteeksi” Ulvilan surmatyöstä jo kerran vapautetun Anneli Auerin uusimmiksi väitettyjä edesottamuksia. Nuo tempaukset eivät – yllätys, yllätys – tällä kertaa käsittelekään Auerin ja tämän miesystävän kyseenalaisia puuhasteluja seksiharrasteiden parissa, vaan nyt aiheeksi ovat saatu revittyä jonkinasteiset saatananpalvontarituaalit ja niiden harrastaminen. Jääkiekon maailmanmestaruuskisojen lippuhintojen ja kalleus, on henkilöitynyt lähes yksinomaan Kalervo Kummolan persoonaan. Eikä välttämättä aiheetta. Sen verran itsevaltiasmaisesti mies on julkisuudessa esiintynyt asian tiimoilta, että syytä moiseen ”kunniaan” tämän…
-
Kielenkäytön kulttuuria
Perussuomalaisten tuoreen kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen kielenkäyttö puhuttaa. Monissa yhteyksissä on todettu, että ei sovi suomalaisen kielenkäytön kulttuuriin puhua ”neekeriukoista”, kuten Hakkarainen toistamiseen on tehnyt. No, jonkinlaista kulttuuria se lienee hieman huonompikin kulttuuri. Se on kai sitä alakulttuuria. Oli miten epäkorrektia käytöstä tahansa, Hakkaraisen käyttämät ilmaisut eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Ja selvää on myös se, että kukaan ei ole jäänyt epätietoiseksi, mistä Hakkaraisen lausunnoissa on ollut, kysymys ja mitä hänellä on ollut tarkoitus sanoa. Tiettävästi asian ja aiheen tiimoilta kommentteja ovat esittäneet ja niistä irtisanoutuneet niin tasavallan presidentti, kuin hallitusneuvottelijatkin, muista vaatimattomimmista tahoista puhumattakaan. Jos ja kun, Hakkaraisen ajatukset ja mietteet ovat niitä, joita hän on julkituonut, niin minkälainen olisi…