EU JA JUMALA

Olen totisesti ja täysin tietoisesti jättänyt pakinoissani henkimaailman asiat niitä paremmin ymmärtävien kollegoiden käsiteltäväksi. Nyt tekemäni poikkeus johtuu uutisesta, joka oli otsikoitu: “Katolliset EU-maat vaativat Jumalaa perustuslakiin”. Sen mukaan joukko Euroopan unionin katollisia jäsenmaita on vaatimassa EU:n valmisteilla olevaan perustuslakiin mainintaa Euroopan kristillisistä juurista.
Vaikka uutisessa ei tarkemmin yksilöitykään, mitä asianomainen maininta lakitekstissä tulisi merkitsemään, ei tarvitse olla kovinkaan fiksu, oivaltaakseen, että toimi on suunnattu mitä ilmeisimmin, ainakin ensivaiheessa, kohti muslimimaa Turkkia. Ei ole myöskään mikään uutinen, että varsin monissa Euroopan unionin jäsenmaissa karsastetaan erityisesti Turkin jäsenyyspyrkimyksiä. Tähän mennessä jäsenyyden esteeksi on mainittu kuitenkin täyttymättömät jäsenyysehdot, joista huonolla tolalla olevat ihmisoikeuskysymykset ovat yleensä esiintyneet päällimmäisinä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että yhdeksi jäsenyyskriteeriksi oltaisiin entisten lisäksi ja perinteisiin vedoten vaatimassa myös sopivaa uskontoa. Olen samaa mieltä Suomen ulkoministeri Tuomiojan kanssa siitä, että tällaisen vaatimuksen takaa mitä ilmeisemmin löytyy paavin lähettämä paimenkirje.
Kuten hyvin tiedetään, Euroopan unionin perustamisen yksi tärkeimmistä periaatteista – taloudellisen vakauden ylläpitämisen ohella – oli ja on edelleen kaikin tavoin edesauttaa rauhan säilymistä Euroopassa. Voidaan sanoa, että kysymys alun perin oli ihan kirjaimellisestikin yhteen hiileen puhaltamisesta maanosassa, joka toisen maailmansodan seurauksena oli revitty ja rikkiammuttu.
Samalla tavoin hyvin on tiedossa se, että hyvin monen sodan aloittamisen ja sen jatkamisen perusteena erittäin usein on käytetty uskonnollisia syitä – myös Euroopassa. Voisi kuvitella mainintoja uskonsodista löytyvän lähinnä historiankirjoista ellei tietäisi, että elämisenoikeuden myöntäminen eri tavalla uskoville on niin vaikeaa, että sen vuoksi tappaminen on tätä päivää ympäri maailmaa.
Piruparalla ei syntymäpakanan statuksella ole syytä tai edes oikeutta erotella vääräuskoisia ja tosiuskovaisia. Olkoon tämä näin ollen laitimmainen kerta kun käsittelen pakinoissani näitä kysymyksiä, enkä siis ala käymään mitään opillisia keskusteluja saati väittelyitä ainakaan julkisesti. Siihen eivät kyvyt riitä. Totean vaan lopuksi, että Jumalan vaatiminen EU:n perustuslakiin on paitsi typerää myös edesvastuutonta. Sen verran historia hirvittää. Olkoon siis kukin omassa uskossaan onnellinen myös Euroopan unionissa.