Tuumailuja turvatakuista
Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranskan hallitus on vedonnut EU-maihin ja pyytänyt tukea terrorismin vastaiseen taisteluun. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, vetoomuksessa kysymys on niin kutsutun Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeesta, joka mainitaan usein myös turvatakuiden nimellä.
Myös Suomessa on paljon puhuttu EU:n antamista turvatakuista. Aihe on tullut tutuksi ainakin tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheenvuoroissa. Aika usein asia on ollut esillä etenkin Nato-keskustelujen yhteydessä. Suomen kansan enemmistön vastustaessa Naton jäsenyyttä, esille on puolustusliiton vaihtoehtona nostettu EU:n tarjoamat turvatakuut, joihin ilmeisesti ei kovin moni kuitenkaan ole luottanut. Myönnän, että en ole täysin tietoinen siitä, minkälaista tukea tai turvaa nämä EU:n turvatakuihin vetoavat järjestöltä odottavat, mutta kun kysymys on ollut vaihtoehdosta Natolle eli puolustusliitolle, mielleyhtymät aivan väkisin liikkuvat siihen suuntaan, että jonkinlaisesta sotilaallisista tai aseellisista turvatakuista saattaisi olla kysymys.
Vaikka asia oli esillä jo viime vuonna, kun sotilaallinen apu nousi esiin Ruotsin aluevesiloukkausten yhteydessä, yllätys oli kuitenkin, kun Ranskan esittämän pyynnön yhteydessä selvisi, että Suomen lainsäädäntö estää kaikenlaisten sotilaallisten turvatakuiden antamisen, edes toisen EU-maan sitä pyytäessä. Ja kun tuumailut turvatakuista tämän kirjoittajan osalta jatkuivat, eteen tuli kysymys, mikä on antanut suomalaisille aiheen olettaa, että EU-maat, jossain Suomea uhkaavassa tilanteessa olisivat valmiit auttamaan Suomea, kun Suomi itse on omalla lainsäädännöllään eristänyt itsensä omien auttamismahdollisuuksiensa ulkopuolelle. Onko tämä sitä, mitä on kutsuttu vapaamatkustamiseksi? Itse saatetaan olla pyytämässä tai peräti vaatimassa muilta turvatakuita, jos iso “paha” naapuri alkaa pelottamaan, mutta oma mahdollinen muiden auttaminen on estetty lailla. Melkoista kaksinaamaisuutta, jos näin on.
En haluaisi uskoa, että Ranska yllätti Suomen täysin nolossa tilanteessa eli lähes housut kintuissa, sillä käsittääkseni edellä mainittua lainsäädäntöä ollaan jo jonkin aikaa oltu muuttamassa. Suomi on kuitenkin – niin olen ymmärtänyt – luvannut Ranskalle poliisiyhteistyötä ja tiedustelutietoja sekä kriisinhallintajoukkoja, joiden käyttö olisi mahdollista, jos niitä varten perustettaisiin erikseen YK:n tai EU:n operaatio, mutta kyseisten joukkojen lähettämistä varten on toki tehtävä erikseen vaadittavat päätökset. Tiedustelutietojen jakaminenkin saattaisi olla hankalaa, koska tiedustelutietoja ei – edelleenkin lainsäädäntösyistä – Supolla tai muilla vastaavilla tahoilla, ole mahdollisuus edes hankkia. Joka sekin vaatisi lainsäädännön ajankohtaistamista.