Voittajia ja häviäjiä

Tapahtumarikas viikonloppu on takanapäin. Palstanpitäjä – sen sijaan, että olisi nauttinut alkukesän ehkä helteisimmästä sunnuntaista – istui eräällä loviisalaisella äänestyspaikalla vaalilautakunnan tehtävissä. Siinä touhussa hupeni aikaa niin, että sekä valtakunnantasoisen ääntenlaskennan, että jääkiekon MM-finaalin seuraaminen kärsivät kumpikin. Sen verran uutisnälkää kuitenkin vielä pitkän päivän jälkeen oli jäljellä, että näppituntumaa päivän tapahtumiin piti hakea ja alkoivathan ne vähitellen olla selvillä.

On periaatteessa makuasia, pitääkö Suomen kiekkoleijonien maailmanmestaruuskisoissa saavuttamaa hopeamitalia voittona vai häviönä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tappio – Venäjälle häviämisestä huolimatta – se ei ollut. Ennemminkin jopa myönteinen yllätys. Sillä alkupelien vaikeuksien jälkeen, hopeamitalia ei missään tapauksessa tarvitse ainakaan hävetä. Mutta suomalaisen jääkiekkoyleisön ja televisionkatsojien vaatimustaso on ehdoton. Jos kerran finaaliin asti selvitään, se on myös voitettava. Hopeatilan saavuttaminen tuntuu suomalaisista edelleen olevan jotenkin häpeällistä. Suomi tuli toiseksi myös toisessa maailmansodassa ja se on tulkittu häviön sijasta torjuntavoitoksi. Jostain syystä sama selitys ei kelpaa silloin, kun hävitään Venäjälle jääkiekossa. Aivan toinen asia on moittia tuomarityöskentelyä ja pohtia, mikä olisi ollut lopputulos, jos raitapaidat olisivat toimineet edes lähellekään tasapuolisesti. Jossittelu onkin suomalaisen urheiluväen yksi parhaiten hallitsema selittelykeino tyyliin: ”Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi meijeriauto”.

Aidosti pettyneitä häviäjiä sen sijaan löytyy sunnuntaina järjestetyissä Euroopan parlamenttivaaleissa. Kun ehdokkaina on runsaat 250 henkilöä ja valituksi heistä tulee ainoastaan 13, varmaa on, että pettymyksiä ilmenee. Todennäköisesti aika moni uusista ehdokkaista kuitenkin oli realisti ja varautui siihen, että saattaa jäädä valitsematta, mutta lopputulema siitä, että moni entinen ja jopa useita keroja aiemmin valituksi tullut meppi jäi ”rannalle”, aiheutti varmasti melkoisia tappiotunnelmia.

Kolmentoista hengen suomalaisparlamentaarikkojen ryhmä uudistui kohtalaisen hyvin. Viisi entistä meppiä ja kahdeksan uutta. Myös europarlamentaarikkojen kokonaiskuva ammattimaistui. Nyt suomalaisten etuja eri parlamenttiryhmissä valvoo ja ajaa ammatillisesti arvioituna huomattavasti pätevämpi ja asioihin perehtyneempi joukko kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Euroopan parlamentista pudonneiden joukko oli toki sekin varsin nimekäs. Pitkäaikainen kokoomusta edustanut Eija-Riitta Korhola putosi pois. Myös parlamentaarikkotyöhön mitä ilmeisimmin viehättynyt Mitro Repo koki valtaisan ääntenmenetyksen ja joutunee nöyrästi palaamaan piispansa helmoihin viisivuotista maallistumistaan katuen.