JOULUKELJUMIA 2007

Vaikka toisen polven syntymäpakanan joulua eivät koskaan ole sävyttäneet mitkään uskontoon tai uskonnollisuuteen vivahtavat seremoniat, jotkut traditiot kuuluvat toki Piruparankin joulun viettoon. Syömisen, saunomisen ja laiskanpulskean löhöilyn lisäksi, näyttää Piruparalla jouluperinteeksi vähitellen muodostuvan myös joulun alusviikolle sijoittuva, jokavuotinen joulukeljumin kirjoittaminen. Julistukseksi sitä tuskin uskaltaa sanoa, vaikka jonkinasteista paatoksellista harmitusta nuo keljumit yleensä ovat sisällään pitäneet.
Tätä kirjoitettaessa, kun jouluun on vielä muutama päivä aikaa, joulukeljumin aiheeksi kelvannee – monia muitakin, kuin Piruparkaa harmittava – lumen puuttuminen. Säätieteilijöiden tilastot toki kertovat, että moinen ei suinkaan ole harvinaista, ainakaan täällä tasavaltamme etelärannikolla. Itse asiassa nuo tilastot taitavat väittää, että niin kutsutut mustat joulut ovat jopa yleisempiä, kuin joulut kunnon talvimaisemassa.
Onko syy kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmastonmuutos? En ota kantaa! Tästä joulusta näyttäisi kuitenkin hyvää vauhtia muodostuvan viime vuotuisen joulun ja talvenkin toisinto. Toisin sanoen loppusyksystä lumi vilautti itseään ja antoi tuolla viuhahduksellaan oikeuden aavistaa, että valkoinen, lumipeitteinen joulu on todellinen mahdollisuus. Pelkäksi viuhahdukseksi näyttää joulu taas tänäkin vuonna lumen osalta jäävän.
Näin joulun ollessa ovelle, tuollaisesta talven ”leikillisestä” itsensä vilauttelusta, vanhenevan miehen mieleen assosioituu, nyt jo muinaisilta kokemuksilta tuntuvat joulut, kun viehättävät tonttutytöt käyttivät tuota samaa vilauttelutekniikkaa, jonka seurauksena poikapukit erehtyivät odottamaan aitoa ja jäljittelemätöntä joulutunnelmaa, joka odotusten mukaan olisi huipentunut lahjan jakeluun. Kuten arvata saattaa ja kokemus on myöhemmin, jopa katkerasti opettanut, että kaikkea ei aina saa, mitä mieli halajaa – ei edes jouluna.
On tunnustettava, että lumen puutteeseen jouluna on vuosien saatossa siinä määrin ehditty tottumaan, että se – ainakaan merkittävästi – tuhoaa Piruparan joulutunnelmaa. Tätä kirjoitettaessa suurempaa joulukejumin aihetta ei kuitenkaan vielä ole tiedossa. Sellainenkin toki ennen joulua vielä voi ilmaantua – jopa jo tämän lehden ilmestyessä niin on saattanut käydä – tai sitten ei.
Suomessa päätöksenteko kuitenkin toimii demokraattisesti – myös Loviisanseudulla – ja siihen on, Piruparan ohella, myös kaikkien muiden tyydyttävä, olivat päätökset sitten mitä tahansa. Ei auta, vaikka joulukeljumia kuinka tunkisi mieleen.