Joulukeljumia 2013

Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin palstanpitäjä harmitteli, kun ei edes lumen vähäisyydessä ollut motiivia perinteisen ”Joulukeljumin” aihepiiriksi. No, nyt olisi. Sen verran vähissä lumi ainakin vielä tätä kirjoitettaessa on, että sitä ei riitä edes mielikuvituksen tueksi. Toisaalta eteläisen Suomen rannikkoalueilla on näihin, niin kutsuttuihin, mustiin jouluihin sen verran – lähes 30 vuoden läsnäolon aikana – tullut tottuneeksi, että mitään totaalista ketutusta ja keljuttamista ei edes se ole päässyt aiheuttamaan. Toki totuuden nimessä on sanottava, että olisihan siinä jouluista tunnelmaa huomattavasti enemmän, jos maa olisi puhtaan valkoinen ja pieni pakkanen ulos mennessä nipistelisi poskipäitä.

Jos lumen vähyys hieman ärsyttääkin, saman tasoista jolukeljumia on aiheuttanut liikkuminen joulunalusajan kauppaliikkeissä. Tungos, jota joulunaika väistämättä kaupoissa ja ostoskeskuksissa aiheuttaa, on tavallaan luonnon laki. Kun kaikki hamstraavat tavaraa juuri jouluksi, lienee väistämätöntä, että tungosta syntyy. Kun suuret ihmisjoukot ovat liikkeellä, todennäköisyys tavata tungoksen joukossa myös ystäviä ja tuttavia tietenkin kasvaa. Kun tällaiset ystävä- ja tuttavajoukot sitten kokoontuvat kauppojen käytäville ja hyllyjen väliin kyselemään kuulumisia ja kavereiden kuulumisia ja sukulaisten vointia sekä toivottelemaan hyviä jouluja ja muuta jatkoa elämälle, liikkuminen kauppojen käytävillä on – ellei nyt suorastaan mahdotonta niin – erittäin hankalaa kuitenkin. Eivätkä edes alennusmyynnit ole päässeet vielä alkamaan.

Kauppaliikkeiden tungokset joulukeljumin aiheuttajana tai ainakin lisääjänä kruunaa se, jos samoihin kauppoihin ihmistungoksen kanssa sattuu joukko itkeviä lapsia. Tai ehkä paremminkin itkunkaltaista huutoa harrastavia kakaroita. En minä lapsivihaaja ole ja ymmärrän jollain tasolla myös sen, että kiinnostavat tavarat ja notkuvat suklaa- ja karamellihyllyt ovat lapsille usein ylivoimaisia ohitettavia, mutta jo yhden lapsen kiukutellessaan aikaansaamat desibelilukemat ovat sitä luokkaa, että ne kohottavat joulukeljumia huomattavasti. Puhumattakaan, että lapset kiljuvat duettoina, trioina tai sitäkin suurempina kokoonpanoina. Silloin joulukeketutuskäyrä kyllä nousee ja noustessaan kiristää myös joulukeljumipinnaa.

Positiiviseen ajatustapaan myönteisesti suhtautuvana ihmisenä palstanpitäjä – hieman ponnistellen – on kuitenkin sitä mieltä, että ehkä joulunalusajan kokemuksilla kauppaliikkeissä ja lumettoman joulun ja pahapäisten lasten aiheuttamalla joulukeljumilla on tarkoituksensa. Tällaisten kokemusten jälkeen rauhoittuminen varsinaisen joulun viettoon saattaa olla odotettuakin rentouttavampaa.

Piruparka toivottaa lukijoilleen Oikein Rauhallista Joulua.