Joulukeljumit

Joulukeljumia 2014

Suomalaiset ovat lahjoittajakansaa. Tällaisen päätelmän tekemiseen ei tarvitse muuta kuin seurata erilaisiin katastrofitilanteisiin ”ex-tempore” rakennettuja television täyteohjelmia, joilla monien artistien hyödyntämisen ohella rahalahjoituksilla pyritään kansalaisille hankkimaan hyvää omaatuntoa mitä kummallisimmin keinoin. Erilaiset hyväntekeväisyyskonsertit ja tapahtumat, joissa esiintyjät luopuvat esiintymispalkkioistaan jonkin hyväntekeväisyyskohteen hyväksi, ovat nykyisin ja etenkin näin joulun alusaikoina erittäin suosittuja. Muutaman kympin lahjoituksilla kun on helppo hankkia rauhoitusta omalletunnolleen pelkällä puhelinsoitolla tai tekstiviestillä.

Myönnän skeptisyyteni ja ehkä jopa raadolliseen mielikuvitukseeni tukeutuvan näkemykseni, ja totean, että niistä huolimatta, olen itsekin joskus osallistunut joihinkin mainitunkaltaisiin. keräyksiin. Vuosia sitten sattui tapaus, kun jouduin luopumaan uudesta matosta silloisen naisystäväni allergian vuoksi ja vein kutakuinkin tuliterän maton Pelastusarmeijan joulukeräykseen. Kun joulun jälkeen, työasioissa satuin asioimaan mainitun armeijan paikallisjohtajan virkatiloissa, jotka ymmärtääkseni sijaitsivat kyseisen henkilön asunnon yhteydessä, näin aivan samannäköisen maton lattialla. Sattumaa vai ei? Sitä voi jokainen pohtia mielessään. Minun avustusintoani se jostain syystä kuitenkin hillitsi.

Ehkä myös laulajat ja muut esiintyvät taiteilijat ovat huomanneet, että luopuminen esiintymispalkkioista ei välttämättä ole kovin kannattavaa. Jonkun hyväntekeväisyysohjelman keskeisenä klovnina kun tässä taannoin esiintyi jopa Esko Valtaoja partoineen, jonka parranleikkuu oli täkynä yhä suurempien ja monilukuisempien avustusten saamiseksi. Eli suomalaiset rauhoittivat huonoa omaatuntoaan ja hankkivat rauhoitusta mielelleen sillä, että näkivät Valtaojalta tämän parranlähdön.

Maailmalla – amerikkalaistyyliin – toimii tietysti paljon mitä erilaisimpia hyväntekeväisyyteen erikoistuneita järjestöjä. Suomessa hyväntekeväisyydellä on jo vuosia rahoitettu lastenklinikoita ja koska yhteiskunta välttelee velvollisuuksiaan – myös kokonainen lastensairaala tultaneen rahoittamaan kansan karttuisalla kädellä.

Jokainen saa rauhoittaa omaatuntoaan ja tehdä rahoillaan mitä haluaa. Mutta se hämmästyttää, että yhteiskunta ja sen toimielimet jopa budjetoivat tiettyjä summia, jotka ovat odotettavissa ”vapaaehtoiselta” hyväntekeväisyystyöltä. Voisi hieman ketunhäntä kainalossa, mutta silti naama vakavana heittää kysymyksen: Kuinka pitkällä lastensairaalan rakentaminen jo olisi – ilman hyväntekeväisyyskeräyksiä – jos sen rakentajaksi valittu SRV olisi kunniallisesti maksanut veronsa Suomeen ja jättänyt veroparatiisit hyödyntämättä. Näin suomalaisia innokkaita lahjoittajia narutetaan.

Kaikista näistä jolulukeljutuksista huolimatta Piruparka toivottaa lukijoilleen rauhallista Joulua!

Comments Off on Joulukeljumia 2014