Budjetteja ja ylimielisyyttä

Viime aikoina Yle on uhrannut television lähetysaikaa varsin runsaasti eduskunnassa käydyille keskusteluille. On ollut muiden muassa välikysymyskeskusteluita ja pääministerin ilmoituksia sekä tietenkin torstaiset eduskunnan kyselytunnit. Kuluvan viikon keskiviikkona tasavallan eduskunta keskusteli opposition tekemistä budjettiesityksistä, joita varjobudjeteiksikin epävirallisesti kutsutaan. Niin mielenkiintoisia, kun kyseisten televisiolähetysten toivoisi olevankin, ainakin tämän kirjoittaja on joutunut yhä uudelleen pettymään. Eikä kaukana ole ajatus olla samaa mieltä kuin kuuluisa ruotsalainen valtiomies Axel Oxenstierna aikoinaan, kun hän lausui varsin kuuluisaksi tai peräti lentäväksi lauseeksi muodostuneet selväjärkiset sanana: “Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”

Kovin paljon muuhun käsitykseen ei eduskunnassa käytyjen keskustelujen perusteella voi päätyä. Toki eduskunnassa käytetyt puheenvuorot ovat osin retorisesti fiksusti laadittuja sisältäen joskus jopa ihan asiaakin, mutta käytyjen keskustelujen yleissävy paljastaa valitettavan usein, että edellä mainittu Oxenstierna oli viisas ja asiaansa perehtynyt mies.

Kukaan ei varmasti olettanut tai odottanut, että tuo keskiviikon varjobudjettikeskustelu olisi tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen maan hallitukseen. Puhumattakaan, että hallitus olisi löytänyt opposition ehdotuksista senkään vertaa hyviä puolia, että niitä olisi voitu ajatella lisättäväksi valtakunnan vuoden 2016 budjettiesitykseen. Muita vaikutuksia opposition esityksillä toki oli. Alexander Stubbilla on joskus aiemminkin ollut vaikeuksia pitää ministeriaitiossaan pärstävärkkinsä peruslukemilla, kun jotain hänen mieltä koskettavaa asiaa on esitetty istuntosalissa. Tällä kertaa hänen ilmehtimisensä oli tavallistakin näkyvämpää, vai olivatko vaan kameramiehet ja lähetyksen ohjaaja aktiivisia ja työnsä hallitsevia ammattilaisia. Joskus tilanne olisi saattanut aiheuttaa katsojassa jopa jonkinlaisia myötähäpeän tunteita, mutta tämä hallitus on sen verran usein mokannut ja näyttänyt todelliset kasvonsa ja kyntensä, että mitkään inhimilliset tuntemukset hallitusta kohtaan eivät enää kuulu äänestäjän tunneskaalaan.

Toinen todella ikävä piirre oli havaittavissa ministeriaitiossa, kun sekä pääministeri Sipilä, mutta etenkin varapääministeri Soini ylimielisesti poistuivat niskojaan nakellen eduskunnan istunnosta, kun ensin olivat moittineet opposition esitykset maan rakoon, mutta eivät jääneet kuuntelemaan opposition vastauksia noihin moitteisiin. Valtiovarainministeri Stubb sentään (todennäköisesti ainoastaan virkansa velvoittamana) jaksoi istua ministeriaitiossa ainakin niin kauan, kun kamerat olivat käynnissä ja kuvaa välitettiin television välityksellä kotikatsomoihin.

Eipä muuta voi sanoa kuin, että erittäin ikävää ja masentavaa seurattavaa.