Yhteiskunta,  Kotimainen Politiikka

Uskon puute ja hurskaat odotukset

Siitä huolimatta, että tasavallan hallitus ja etenkin sen pääministeri tuntuvat hehkuttavan lähes innoissaan, kun kiky-sopimus näyttäisi näkevän kaikista synnytystuskista ja muista – kuukausia kestäneistä – ongelmista huolimatta päivänvalon, uskon puute tuntuu vaivaavan. No, täytyyhän ajatuksen isän ja sen kätilönä toimineen Sipilän uskoa omiin innovaatioihinsa ja niiden mahdollisuuksiin, vaikka taitaa silti olla niin, että kovin moni ei pääministerin uskoa jaa ja ainakin tämän kirjoittaja potee enemmän uskon puutetta, kuin luottamusta pääministerin aivoitusten lopulliseen toteutumiseen.

Sana luottamus onkin keskeisessä asemassa koko sopimuksen – muuten kyseenalaisessa – realisoitumisessa. Ammattiliitot ovat tehneet jo lähtökohtaisestikin hyvin arveluttavan sopimuksen persuporvareiden hallituksen kanssa. Edunvalvontajärjestöillä – edustivatpa ne mitä tahoja tahansa – ei ole yleensä tapana hyväksyä edustettaviensa puolesta sopimuksia, jotka ovat heikentämässä näiden edustettavien etuja tai asemaa. Nyt näin tehtiin. Vaikka työajan pidentäminen kolmella työpäivällä vuodessa ei kovin kummoiselta huononnukselta näin äkkiseltään tunnukaan, se on kuitenkin ollut saavutettu etu, josta aikoinaan on taitettu ankarastikin peistä työmarkkinapöydissä. Julkisen sektorin lomarahojen pienentämiset, ynnä paikalliseen sopimiseen liittyvät ongelmat ja muut hankalat yksityiskohdat, eivät nekään ole mitään pikkujuttuja, joista olisi ollut helppo sopia.

Hallitus on innostuksessaan luvannut sopimuksen vastapainoksi verohelpotuksia. Joihin sillä tietenkin on mahdollisuus. Sen lisäksi se on kaavaillut noin 40 000 uuden työpaikan ilmaantumista, joiden kaavailujen toteutumiseen sillä taas ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa. Ammattiliitot ovat kuitenkin luottaneet niin verohelpotuksiin, ostovoiman lisääntymiseen ja sen myötä uusiin työpaikkoihin. Nähtäväksi jää, kuinka luottamus etenkin jälkimmäisen osalta lunastetaan.

Palstanpitäjän usko horjuu myös siinä, kuinka nyt tehty kiky-sopimus (nimestään huolimatta) ihan oikeasti vaikuttaa esimerkiksi vientiyritysten hintakilpailukykyyn. Varmaan sillä jotain vaikutusta on. Aivan toinen asia on, ohjautuvatko ne vaikutukset uusiin työpaikkoihin tai vaikkapa kasvavien osinkojen jakoon. Senkin tulemme ennen pitkää tai viimeistään myöhemmin näkemään.

Tässä siis ollaan. Työntekijät ovat ilmoittaneet luopuvansa varsin monista saavutetusta eduistaan. Vaakakupin toisessa päässä ovat luottamus hallituksen lupaamista veronalennuksista ja hurskaat toiveet ja odotukset siitä, että myös työnantajatahot luopuisivat kansakunnan edun nimissä ahneudestaan, siitä huolimatta, että yritysten ensisijainen tehtävä onkin maksimoida osakkeenomistajiensa saavuttamat voitot.

Comments Off on Uskon puute ja hurskaat odotukset