Vahingonilosta ja vähän muustakin

Kun palstanpitäjän ylösmerkitsemien tekstien keskeisimmät “innoituksen” lähtökohdat ja ruudulle syntyvien tekstien aihelmat löytyvät pääsääntöisesti eri tiedotusvälineiden välittämistä uutisista, joskus tulee väistämättä mieleen, alkaako oma suhtautuminen ja mieli muuttua aiheiden suhteen kylmäkiskoiseksi tai peräti kyyniseksi.

Vahingonilo lienee kuitenkin sen verran inhimillistä, että kovin rankasta kyynisyydestä ei ihan heti ole pelkoa. Tuntemukset, joita Juha Sipilän junaileman kolmen ässän porvarihallituksen edesottamukset ovat viimeksi kuluneen vuoden aikana aiheuttaneet, ovat olleet ensisijaisesti joko puhtaasti kritisoitavia tai sitten suoranaista myötähäpeää synnyttäviä kokemuksia. Viimeisin vahingonilo syntyi kuitenkin siitä, että hallituksen ilmeisen todellisesta uskosta huolimatta, saada yritykset perustamaan Suomeen uusia työpaikkoja jopa reilusti yli 100 000, tapahtumat sen sijaan kiihdyttävät irtisanomisbuumia, kun muiden muassa Microsoft ilmoitti irtisanovansa Suomesta 1350 työntekijää. Työpaikkatavoite pysyy varsin kaukana, jos sitä kohti kuljetaan ottamalla askel kerrallaan eteen ja saman tien otetaan kaksi askelta taakse.

En syytä tasavallan hallitusta Microsoftin työpaikkojen menetyksestä. Mutta se on todettava, että pelkkään uskoon perustuvat toiveet uusista työpaikoista ovat haihattelua, joita edellä mainitun kaltaiset irtisanomisuutiset eivät ainakaan paranna. Niin tärkeitä, kun uudet työpaikat Suomelle ja sen taloudelle olisivatkin, eivät säälivä myötähäpeä ja toisaalta vahingonilo tietenkään juuri tilannetta paranna, jos nyt eivät huononnakaan.

Luonnollisesti kansakin voi olla väärässä – vaikka toisin usein väitetäänkin. Lipevät vaalipuheet ja -lupaukset, joilla kansalaisia ja äänestäjiä suorastaan harhautettiin, ovat olleet täysin katteettomia eikä niille ole löytynyt juuri minkäänlaista vastinetta. Alexander Stubbin julistama kaikkien aikojen kokoomuslaisin politiikka, jota hallitus hänen mukaansa on noudattanut, ei – mitä ilmeisimminkään – ole ollut se lääke, jolla Suomea nostettaisiin talouden kurimuksesta. Ehkä jopa päinvastoin. Ja vaikka vahingonilo ei välttämättä ole kovin kaunista eikä rakentavaa, näiden kokemusten pohjalta se kuitenkin on täysin oikeutettua.