KUKA ON PIRUPARKA?

PIRUPARAN HISTORIAA ELI KUN ENTISESTÄ PALOPÄÄLLIKÖSTÄ TULI PAKINOITSIJA

Loviisan Sanomien pakinoitsijanimimerkki Piruparan takaa löytyy Harri Hakala Loviisan Ruotsinpyhtäältä. Hänellä juuret ovat syvällä Pohjanmaalla, Vaasassa. Keski-ikään mennessä hän oli ehtinyt hankkia kokemusta monelta eri alalta. Nuorena merillä ollessaan, Piruparalla oli mahdollisuus kiertää kolmessa eri maanosassa tutustuen muiden muassa sellaisiin mielenkiintoisiin kaupunkeihin kuin Buenos Aires ja Rio de Janeiro. Ennen pakinoitsijaksi ryhtymistään hän oli ehtinyt tehdä pitkän uran palo- ja pelastustoimen palveluksessa, edeten niin sanotulla pitkän linjan metodilla eli usealla paikkakunnalla eri virkatehtäviä hoidellen aste asteelta aina pienehkön kunnan palo- ja väestönsuojelupäälliköksi asti.

Elämän eri vaiheissa Piruparka on tullut hankkineeksi myös niin linja-auton kuljettamiseen kuin kokin ammattiinkin tarvittavaa koulutusta. Portsarina hän on seisoskelut useiden kapakoiden ovilla, unohtamatta myöskään asiakkaana olemisen hyviä puolia, jotka harrastukset iän myötä ovat kovasti harventuneet. Olut ei ole ollut ainoastaan nautiskelun kohde. Hän on myös myynyt sitä. Kuten myös monia muita artikkeleita.

Pientä eksotiikkaa löytyy ehkä myös kesästä, jonka Piruparka vietti työskennellen sirkuksessa, tosin vailla taiteilijoiden ammattikunnan glamouria ja hohdokkuutta.

Piruparan “pakinoitsijauraa” Loviisan Sanomissa edelsi työttömyysjakso, jonka kestäessä suomalainen, työttömän työvoiman tarkkailuun orientoitunut järjestelmä edellytti tarkkailtaviltaan osallistumista toimintaan, jota koreasti työvoimakoulutukseksi kutsutaan. Myös Piruparka sai toimeksiannon osallistua tähän kyseessä olevaan, niin kutsuttuun koulutukseen.

Asianomainen koulutus tarkoitti sitä, että koulutettava antoi ilmaiseksi aikaansa jonkin työnteettäjän käytettäväksi työharjoitteluksi kutsuttuna ajanjaksona, suorittaakseen tämän määräämiä tehtäviä. Siis ilman työstä suoritettua palkkaa.

Koska Piruparka katsoi aikansa sen verran arvokkaaksi, että antoi sitä hyvin kitsastellen toisten käytettäväksi ilman asianmukaista korvausta, työharjoittelujakso ei välttämättä vastannut totuttuja toimintaperiaatteita. Kaikesta huolimatta, mies kuitenkin lopulta uskoi selviävänsä – kaksi kertaa viikossa ilmestyvän lehden palkattomana pakinoitsijana – työharjoittelujaksosta varsin vähäisin vaurioin.
Tämä tapahtui vuonna 2001. Varsinaisena työharjoitteluaikana Piruparan pakinoita taidettiin julkaista Loviisan Sanomissa tasan yhden kerran.

Vasta sen jälkeen, kun pakinan rustaamisesta alettiin suorittaa asianmukaista korvausta, pakinoita alkoi ilmestyä lehdessä tasaiseen tahtiin. Viime vuosina Piruparan pakina on ilmestynyt kutakuinkin jokaisessa lehden numerossa. Tammikuussa 2016 Loviisan Sanomissa oli ilmestynyt 1400 Piruparan pakina. Alkuvuosien pakinoista Piruparka on julkaissut myös kirjan vuonna 2004.