Ikälisäkokemuksia

Kun vajaat pari vuotta sitten sairastin aivoinfarktin ja muitakin niin kutsutuiksi ikälisiksi katsottavia terveydellisiä ongelmia on tässä eläköitymisen yhteydessä ja sen kera ilmaantunut, sitä on aina tuuminut, että kai ne nyt olivat siinä. Turha toivo! Uutta ikälisää ilmaantuu ja äskettäin – juhannusaaton yönä – heräsin erittäin ikävältä tuntuviin hengitysongelmaan. Happi tuntui loppuvan siihen paikkaan ja vaikka kuinka henkeään haukkoi, tilanne ei parantunut lainkaan. Mikäpä auttoi. Apua oli kutsuttava. Hätäkeskuksessa vakuututtiin avun tarpeellisuudesta ja niin ambulanssi tuli ja lähti kuskaamaan palstanpitäjää kohti Kotkaa ja Kymenlaakson keskussairaalaa.

Kommentoimatta muuten hoitoa, (totean vain, että se oli hyvää ja perusteellista). Kokeita tehtiin, näytteitä otettiin ja tuloksia tutkittiin. Eli sen suhteen olen täysin tyytyväinen. Erilaisia ikälisämahdollisuuksia karsittiin pois ja lopulta hoito-organisaatio tuli siihen loppupäätelmään, että Piruparka potee monien muiden ikälisiksi katsottavien tautiensa ohella vielä uniapneaakin. Siihen oli tarjolla toki apua. Laite, joka yön aikana nukkuessa ylläpitää henkilön hapensaantia ja auttaa hengittämistä. Kysymys ei ole varsinaisesta hengityskoneesta, mutta kasvo-osaa on nukkuessa pidettävä naamalla ja laite pitää omaa suhinaansa ja myönnettävä on, että muutaman yön harjoittelujakso sairaalavuoteella koneen kanssa oli enemmän kuin tarpeen. Tätä kirjoitettaessa olen totutellut samaan kotisängyssäni yhden yön ajan ja toinen on kohta alkamassa.

Yllättävän hyvin nukkuminen happilaitteen ja kasvo-osan kanssa sujuu ja sekin on myönnettävä, että koko yön kestäneen hapetuksen jälkeen olo aamusella on ollut virkeämpi ja pirteämpi kuin pitkiin aikoihin. Eli tilanne näyttäisi olevan korjaantumassa ja öiset hapensaantiongelmat ainakin tältä erää poistumassa.

Kovin usein ei 15 palstanpitovuoteni aikana ole sattunut, että tekstejäni lehteen ei olisi ilmaantunut. Kutakuinkin joka kerran syy on ollut joku tai jotkut edellä mainituista ikälisiksi kutsutuista vaivoista – niin siis nytkin. Olkoon tämä selityksenä niille, jotka ystävällisesti ovat olleet huolissaan ja kyselleet syytä Piruparan muutaman päivän hiljaiseloon. Siihen on ilmeisesti totuttava tai ainakin varauduttava, että erilaisia ikälisiä ilmaantuu myös jatkossa. Kuinka kauan niiden kanssa kykenee elämään ja toimimaan ja minkälaista apua niihin kulloinkin on saatavissa, Se on sitten jo toisen tarinan aihe.