Kossua kaupan

Myönnän, että tässä taannoin, kun tasavallan hallitus kevään kehysriihessään päätti pistää lihoiksi valtion eli meidän kaikkien yhteistä omaisuutta kahden miljardin euron arvosta, tämän kirjoittajan mieleen ei ensimmäisenä tullut, että Koskenkorvan viinaa valmistavan Altian myynti kuuluisi tähän joukkoon. Ottamatta tässä yhteydessä sen enempää kantaa siihen, mitä muuta valtion omaisuutta on myynnissä – paitsi entinen TVH ja nykyinen Destia, joka jo myytiin – Altian nimen löytyminen myyntilistalta yllätti varsin suuren joukon muitakin suomalaisia.

Vanha, ilmeisen viisaaksikin koettu neuvo kuuluu, että lypsävästä lehmästä luopuminen on huono ja kannattamaton liiketoimi. Ja mikäli olen ymmärtänyt, Koskenkorvan viinan valmistuksesta ja muusta Altian toiminnasta lypsetty euromäärä valtion pohjattoman rahakirstun täytteeksi ei ole ollut ihan vähän. Paitsi pelkästä rahasta, Altian – kuten kaiken muunkin, mahdollisesti kaupan olevan valtion omaisuuden suhteen – kysymys on myös olemassa olevista työpaikoista ja niiden säilymisestä. Ei siis varsinaisesti tarvitse ihmetellä, jos vastustusta Altian myyntiin on laajoissakin kansalaispiireissä esiintynyt.

Ehkä tuota vastustusta hieman pehmentämään on heitetty ilmaan ajatus, että ainakin osa Altiasta – ehkä jopa suurin sellainen – myytäisiin kansalaisille. Ajatus on mielenkiintoinen. Me – siis kansalaisethan – olemme valtio. Hieman yksinkertaistettuna asiat kulkisivat kai kutakuinkin niin, että tämä samainen valtio siis luopuisi lypsävästä Altia-nimisestä lehmästään myymällä sen tavallaan itselleen. No ovathan yksittäiset kansalaiset tietenkin eri asia kuin valtio instituutiona, mutta periaatteessa sekä ostajana, että myyjänä toimisi sama taho – vaikkakin siis eri olomuodossa. Neuvottelut Altian myyntihinnasta saattaisivat olla varsin mielenkiintoista seurattavaa nekin.

En epäile, ettei kiinnostusta ,Altian ja siis Koskenkorvan, valmistuksen omistamisesta kansalaisten keskuudesta löytyisi. Ei välttämättä kuitenkaan omistamisen tuottaman taloudellisen hyödyn suhteen, vaan siksi, että Koskenkorvan brändistä on tuolta 1950-luvun alkupuolelta lähtien muodostunut yksi suomalaissuden ”kruununjalokivistä”, jonka omistaminen jo sinänsä saattaa tuoda omaa lisäarvoa.

Aivan toinen asia on se, onko Altian ja Koskenkorvan omistamisella mitään tekemistä sen viinarallin vähentymisen kanssa, joka jatkuvana virtana kulkee Virosta Suomeen. Tällainenkin ajatus on heitetty ilmaan tiettävästi perussuomalaisten kansanedustaja Kaj Turusen toimesta. Näin näppituntumalla kuitenkin olettaisin, että Altian tuotteet saattaisivat toki kelvata omistajina entistä paremmin suomalaisille. Ne vaan haettaisiin Virosta, koska ovat siellä halvempia.