Oudot jutut,  Yhteiskunta,  Urheilu

Lööppikamaa

Sitä viimeaikoina tavallinen rahvas ja muu keskiverto kansanosa on huuli hämmästyksestä pyöreänä seurannut tasavallassa tapahtuvaa uutisointia. Uutisaiheiden kärjessä ovat keikkuneet jääkiekon maailmanmestaruuskisojen ympärillä pyörivät tapahtumat ja erityisesti kiskurimaisiksi koetut lippuhinnat.

Jääkiekon MM-kisojen ”kilpailijaksi” lööppeihin ovat viime päivinä ilmestyneet uutiset, jotka käsittelevät ”vaihteeksi” Ulvilan surmatyöstä jo kerran vapautetun Anneli Auerin uusimmiksi väitettyjä edesottamuksia. Nuo tempaukset eivät – yllätys, yllätys – tällä kertaa käsittelekään Auerin ja tämän miesystävän kyseenalaisia puuhasteluja seksiharrasteiden parissa, vaan nyt aiheeksi ovat saatu revittyä jonkinasteiset saatananpalvontarituaalit ja niiden harrastaminen.

Jääkiekon maailmanmestaruuskisojen lippuhintojen ja kalleus, on henkilöitynyt lähes yksinomaan Kalervo Kummolan persoonaan. Eikä välttämättä aiheetta. Sen verran itsevaltiasmaisesti mies on julkisuudessa esiintynyt asian tiimoilta, että syytä moiseen ”kunniaan” tämän on aihetta etsiä vain ja ainoastaan peilistä. Suomi on toki jääkiekkokansaa ja arvostaa takuuvarmasti kiekkoleijonien viimevuotista maailmanmestaruutta, mutta siinä Kummola kumppaneineen laski pahasti vikaan, että oletti maailmanmestaruudella voitavan rahastaa suomalaisia jääkiekon ystäviä. Katsomot – ainakin näissä alkupeleissä – ovat ammottaneet tyhjyyttään, eikä parin ottelun lippujen vaihto perhelipuiksi juuri Kummolan kansansuosiota kasvattanut. Ylimielinen ja väheksyvä asenne istuvan urheiluministerin mielipiteitä kohtaan – vaikka edustaakin eri puoluetta kuin Kummola – oli itsekeskeisyydessään epämiellyttävää seurattavaa ja aiheutti lähinnä myötähäpeää.

Ja sitten tämä Auerin tapaus, joka yllättävyydessään näyttää saavan yhä oudompia piirteitä. Näin maallikosta, jolla ei siis ole mitään sen ammatillisempaa asennetta murhatutkimukseen, kuin mitä televisiosarjoista tai rikosromaaneista on itseensä imenyt, näyttää huolestuttavasti siltä, että Auerin syylliseksi saamisen esteenä on enää syyttäjän mielikuvituksen puute, jota kuitenkin näyttää riittävän. Kun hovioikeus, toiseksi korkeimpana oikeusasteena, vapautta henkilön syytteistä, se ei ole mikä tahansa ilmaan heitetty kannanotto tai mutu-näkemys. Vaikka ymmärränkin kolhun, jonka hovioikeuden päätös aiheutti joidenkin tahojen ammattiylpeydelle niin jo se, että murhasyytteen rauettua Auerista tehtiin ensin seksuaalirikollinen ja raiskaaja ja kun jatkossa tutkijoiden ja syyttäjän mielikuvitus näyttää päässeen suorastaan lentoon ja liitelevän aivan uusiin atmosfääreihin, tuntuu uskomattomalta. Jos ”perinteinen, suomalaiskansallinen” puukotus paljasttu vasta vuosien tutkimusten jälkeen rituaalimurhaksi ja saatananpalvonnaksi, ei tutkijoiden ammattitaidollaan kannata juuri ylpeillä.

Comments Off on Lööppikamaa