Boikottien aikaa

Boikotoida voi monen asian tiimoilta. Joskus boikottipäätökset tehdään kollektiivisesti. Eli isommalla joukolla tai ehkä jopa kokonaisena valtiona tehdään ratkaisu syystä tai toisesta boikotoida jonkun maan tuotteita, toimia tai tapahtumia. Sellaisen tason boikotointi on luonnollisesti näyttävämpää ja tehokkaampaakin kuin se, että yksittäiset ihmiset päättävät harrastaa erilaisia boikotteja.

Lähes mikä tahansa kelpaa argumentaatioksi boikotoinnille, eikä yksi syy tai peruste liene välttämättä sen oikeutetumpi kuin toinenkaan. Boikotoinnin lähtökohdat ovat usein hyvinkin subjektiivisia. Jos vastustaa alistamiseksi tai peräti riistoksi kokemaansa toimintaa vaikkapa ananas-tai kahviviljelmillä, voi jättää kyseiset hedelmät ostamatta. Mutta yhtä oikeutettuna boikotoinnin perusteena voitaneen pitää sitä, että jättää vaikkapa tulevat olympiakisat katsojana väliin. Onko boikotin lähtökohtana empatia venäläisiä lesboja ja homoja kohtaan koska heitä kohdellaan kaltoin omassa maassaan, vai onko boikotin vaikuttimena epäily kisojen turvajärjestelyjä kohtaan, sitä ei välttämättä edes kukaan kysy.

Jos tulevien talviolympiakisojen boikotoinnissa yksi motiivi on Venäjällä vallitseva ihmisoikeustilanne tai mahdolliset pelot turvallisuusratkaisujen pettämisestä ja jopa terrori-iskun uhasta, toiseksi ajankohtaiseksi boikotointikohteeksi näyttää nousevan, myöhemmin keväällä Valko-Venäjällä pidettävät jääkiekon MM-kisat.

Jo ennakkoon kansainvälistä jääkiekkoliittoa on moitittu siitä, että kisat on myönnetty maalle, jota presidentti Lukašenka on hallinnut diktaattorin ottein jo pitkään. Joitain boikottiuhkiakin on ollut ilmassa, mutta vasta äskettäin, kun tuli tieto, että toimittajilta, jotka aikovat kertoa jostain muusta asiasta tai aiheesta Valko-Venäjältä kuin jääkiekosta, he tarvitsevat siihen erityisen luvan. Kysymys on siis sananvapaudesta ja sen rajoittamisesta, joka Valko-Venäjällä lienee hyvinkin yleinen tapa kontrolloida toimittajien työskentelyä.

Kerrotaan, että suuret suomalaiset tiedotusvälineet IS, HS, STT ja YLE (ainakin) olisivat boikotoimassa Minskissä pidettäviä jääkiekon MM-kisoja. Eli eivät lähettäisi paikalle lainkaan omia toimittajiaan. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Kautta aikojen on vaadittu, että urheilu ja politiikka on pidettävä erillään. Siitä huolimatta urheilukilpailut ovat olleet se kohde, joka on joutunut poliittisten mielenilmaisujen ja boikotointien kohteeksi. Syyttäkö? Mene ja tiedä? Urheilijat itse vain harvoin boikotoivat kisoja ilman ylhäältä tullutta ohjeistusta. Eli boikotit palvelevat yleensä muiden, kuin urheilijoiden tarpeita. Sillä niin politiikka kuin urheilukin ovat tärkeä osa yhteiskuntaa ja sen toimintaa. Ehkä niitä vaan ei voi pitää erillään – ainakaan ihan kokonaan.