Hitaammatkin tässä hengästyy

Sen jälkeen, kun muiden eurooppalaisten joukossa, myös suomalaisille alkoi selvitä, minkälaisin kepulikonstein ja tietoisesti muunneltua totuutta ja suoranaisia valheitakin esittäen, Kreikka keplotteli itsensä mukaan euro-alueeseen, on järjestelmää muutettu moneen otteeseen. Euro-järjestelmä on jo nyt muuttunut sellaiseksi, että voi kysyä, kuinkahan moni nykyisistä euro-maista olisi ollut halukas edes liittymään moiseen systeemiin, jos alkuperäissäännöt olisivat olleet sellaiset, kun ne nykyisin ovat. Ja näyttää siltä, että muuttumisvauhti kaiken aikaa kiihtyy, niin että hitaammatkin hengästyvät ja tuiki tuntemattomaan ja todennäköisesti myös huonompaan suuntaan ollaan menossa. Ja vaikka kaikkialla vakuutetaan, että euroalueen sääntömuutoksia tehdään euron pelastamiseksi, muutosta näytetään rakennettavan vain ja ainoastaan – ei suinkaan euron ja eurooppalaisten hyväksi, vaan – tyydyttämään kaikkivoipaisia markkinavoimia, joiden ylivalta ja tahtotila ovat entiseen jumalansanaan verrattavia vaikuttimia nykymaailmassa. Toisena motiivina näyttäisi olevan valtioiden kansalliset edut. Ja jos näiden lisäksi on tehtävissä jotain euron pelastamiseksi, se ehkä tehdään, mutta vasta sitten, kun markkinavoimat ja valtioiden kansalliset etuisuudet ovat hoidettu.

Kuinkahan moni, niin kutsuttu, tavallinen kansalainen on selvillä siitä, mitä pitävät sisällään väliaikainen tai pysyvä kriisirahasto ja mitä eroa niillä on? Mihin ollaan menossa, jos suunta on liittovaltio? Mitä tarkoittaa kasvusopimus? Entä eurobondit tai Suomen vaatimat vakuudet? Ymmärtävätkö suomalaiset, mitä tarkoittaa, kun rahoitetaan pankkeja, sen sijaan, että rahaa kierrätettäisiin valtioiden kautta. Kysymyksiä riittää ja, kun niistä on saanut selvyyden, voidaan jatkaa kysymällä, mitä vaikuttaa EU- ja erityisesti euromaiden yhteistyökykyyn, kun taloutensa huonosti hoitaneet – kriisimaiksikin kutsutut – valtiot ovat maksattamassa laskujaan asiansa hyvin hoitaneiden maiden, kuten Suomen ja Saksan veronmaksajien kustannuksella. Kun vielä todetaan, että pari näistä kriisimaista eli Espanja ja Italia saivat – varsin kyseenalaisin toimin – euromaiden johtajat viime viikolla taipumaan tahtoonsa, että Euroopan pysyvää rahoitusmekanismia ryhdytään käyttämään myös pankkien suoraan rahoittamiseen, voidaan kysyä, kuinka rakentavana ja yhteistyöhakuisena EU-maat toimivat. Siinä Saksan ja Suomen ryhtiliike joutui kiltisti taipumaan ja nöyrästi antamaan periksi, kun Espanja ja Italia kiristivät muita maita kieltäytymällä hyväksymästä EU:n kasvupakettia, jolla on muiden muassa tarkoitus synnyttää uusia työpaikkoja Eurooppaan. Että tällaisia EU-kavereita! Ei ole kaukana ajatus kerätä lelut ja vaihtaa hiekkalaatikkoa.