Jos siltä näyttää

Niin on, jos siltä näyttää, sanoo vanha ja koeteltu viisaus. Ja ihan äskettäin eli alkuviikosta, mitä ilmeisimmin näytti siltä – mikäli Kauppalehden julkaisemaan uutiseen on luottamista (ja miksi ei olisi) – että tasavallan valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli sitoutumassa Irlannin tukemiseen, vaikkei tuntunut edes tietävän rahoitustuen ehdoista.

Uutinen näet kertoo, että viime sunnuntaina Katainen marssi suomalaisten toimittajien eteen Brysselissä kertomaan uutista, että EU-ministerit ovat sopineet Irlannin rahoitustuen ehdoista. Suomalaisesta näkökulmasta kaikkein olennaisin kysymys tietenkin kuului: Kuinka suuri on Suomen osuus? Kun asiaa ministeriltä tiedusteltiin, tämä itse asiasta kuultuna yksiselitteisesti näytti ilmoittavan, ettei hän vaan tiedä??? No, erinäisten vaiheiden jälkeen – johon kuuluivat VM:n virkamiehen lonkalta heittämä arvio alle miljardista eurosta, toimittajille lähetettyyn tekstiviestiin, jossa kerrottiin Suomen Irlanti-tuen jäävän alle puoleen miljardiin – selvisi tiistaina, että eduskunnalle annettavassa tiedonannossa tukipaketti Suomen osalta on 740 miljardia euroa.

Keskiviikkona näytti sitten siltä, eduskunnan käsitellessä hallituksen tiedonantoa mainitusta Irlannin tukipaketista, että koko oppositio – demareista persuihin ja kristillisistä vasemmistoliittoon – tulee torstain äänestyksessä äänestämään tukipakettia vastaan.

Näyttääkin siltä, että keväisen Kreikka-lainoituksen jälkeen esille nousseet kauhuskenaariot kriisin laajentumisesta, ovat vauhdilla käymässä toteen. Toisin sanoen pankit ja sijoittajat jotka tekivät Kreikka-papereilla melkoista tiliä, jatkavat ”ansiokasta edunvalvontaansa” myös Irlannin tapauksessa, osallistumatta itse lainkaan vastuun kantamiseen tai kriisin hoitoon. Ja kuten eduskunnassa monissa puheenvuoroissa todettiin, on erittäin todennäköistä, että jatkoa seuraa ensin Portugalista sen jälkeen Espanjasta ja tuskin lista vielä siihen loppuu.

Näyttää myös siltä, että kaikkien nyt esille nousseiden ongelmien taustalla ovat säätelemättömät markkinavoimat ja suurten voittojen huumassa otetut ylisuuret riskit. Ja edelleen näyttää siltä, että riskien laukeamisen varalta pankit ja sijoittajat ovat selustansa turvanneet ja sen sijaan, että itse kantaisivat vastuun, he maksattavat tappionsa eurooppalaisilla ja siis myös suomalaisilla veronmaksajilla.

Ja kuin pisteenä i:n päällä näyttää vielä lopuksi siltä, että irlantilaiset, niin sympaattista sakkia kuin muuten ovatkin, eivät edes suunnittele yritysvarotuksensa alentamista, vaan jatkavat hyväntekijöidensä ja tukijoidensa harmiksi näiden kanssa ankaraa verokilpailua.