LAAJENNUS VAI VALLOITUS

Uskontojen ohella, uusien alueiden valloitus ja alistaminen lienee kautta aikojen ollut yksi sotiin eniten yllyttäneistä kannustimista. Vallanhimo on kaiken aikaa kasvuun pyrkivä luonteenpiirre. Toisin sanoen, mitä enemmän valtaa, sitä enemmän mieli sitä halajaa.
Vuosisatojen saatossa Euroopassa on käyty lukemattomia sotia. Alueita on vallattu, valloitettu ja miehitetty. Kukaan ei liene selvillä siitä, mikä alkuperäinen lähtötilanne on ollut. Sotiminen on kuitenkin rankkaa puuhaa ja se vie rutkasti rahaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaa piti jälleenrakentaa. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, todettakoon, että vallitseva energia- ja raaka-ainepula antoi sysäyksen sille, että Saksan hiili- ja Ranskan teräsvarannot päätettiin saattaa ylikansallisen hallinnon alaisuuteen. Tästä, kahden sodanaikaisen vihollisen yhteisestä intressistä, sai alkunsa Euroopan unioni. Alkuun sen ”ytimen” muodostivat Ranska, Italia, Belgia, Hollanti ja Luxemburg, yhdessä sodan aikaisen miehittäjänsä, Saksan kanssa, joka sekin joutui miehitetyksi, mutta vasta sodan jälkeen.
Sotien runtelemassa ja miehityksiin kyllästyneessä Euroopassa kahden maan hiili- ja terästeollisuuden intressit poikivat fiksun oivalluksen yhdistyneestä Euroopasta. Innokkaimmat alkoivat puhua liittovaltiosta ja jotkut jopa Euroopan Yhdysvalloista. Ei tarvitse sotimalla valloittaa alueita, kun naapurit ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä innokkaasti ovat liittymässä yhteiseen valtioiden liittoon.
Kaikki vielä hyvin. Vaikka pientä mammuttitautia olikin havaittavissa, porukkaan pyrkiville asetettiin kovia kriteereitä täytettäväksi ennen hyväksymistä. Kunnes suuruudenhulluus pääsi valloilleen. Muuttuuko integraatio sievillä laajentumislausunnoilla kaunistelluksi Euroopan valloitukseksi? Edellisessä, kymmenen uutta jäsenmaata käsittävässä, laajentumisessa oli jo havaittavissa lipsumista valintakriteereistä. Bulgarian ja Romanian kohdalla toteutetaan ensin jäsenyys ja sitten vasta tarkkaillaan kriteerien täyttymistä. Turkin valloitusta vielä muodon vuoksi jarrutellaan. Tuskin kuitenkaan kovin pitkään.
Mielenkiintoista muuten on, kuinka nyt päättyvällä EU_puheenjohtajakaudella tasavaltamme korkea-arvoiset edustajat näyttivät kovasti viihtyvän Euroopan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin rooleissa, joiksi Halosta, Vanhasta ja Tuomiojaa puheenjohtajakautena komeasti tituleerattiin.