Selitysten jatko

Viime tiistaina, tällä samalla palstalla, hämmästelin herrain teiden tutkimattomuutta ja kyselin, että missä oikein mennään, koskien pääministeri Mari Kiviniemen koottuja selityksiä tulkinnoista, joita tämä oli tehnyt euromaiden huippukokouksen tekemistä vakausrahastopäätöksistä.

  Asiaa ihmeteltiin myös eduskunnassa, vaalikauden viimeisessä täysistunnossa, kun pääministeri vastasi vasemmistoliiton aloitteesta tehtyyn välikysymykseen.

  Eivät asiat Kiviniemen selittelyistä selvinneet – päinvastoin. Kiviniemi tuntui pysyvän väitteessään, että Suomelta ei edellytetä takausvastuiden kaksinkertaistamista, vaan Euroopan rahoitusvälineen todellista lainanantokykyä voidaan kasvattaa myös muilla keinoin. Mitä ne ovat? Sitä pääministeri ei tiennyt tai ainakaan ei suostunut kertomaan. Kun euromaat ovat kuitenkin päättäneet, että ERVV:n lainanantokykyä nostetaan 250 miljardista 440 miljardiin euroon ja se tapahtuisi nimenomaan euromaiden antamin lisävakuuksin, niin mitä pääministeri Kiviniemen selityksistä voi päätellä? Ainakin Piruparalla assosioituu Kiviniemen puheista mieleen eräs toinen kepulainen naispääministeri, joka aikoinaan rakenteli myös omia vaalimanöövereitään ja puhui niiden tiimoilta asoista niin totta kuin osasi.

  ”Vanhoos akoos asuu viisaus”, sanoo pohjalainen sananlasku. Onko se iän puute, joka näyttäytyy vajavaisena viisautena ja laittaa nämä kepulais-pohjalaiset naispääministerit sekoilemaan aina vaalien alla. Mene ja tiedä? Omista pohjalaisjuuristani ylpeänä, tunnen kokevani jopa lievää voimakkaampaa myötähäpeää niitä ”kepulikonsteja” kohtaan, jota kummatkin – pohjalaisuuttaan jopa mainostaneet – naispuoliset kepulaispääministerit, näyttäisivät toimissaan harjoittavan.  

  Eduskunnan edessä ei tietenkään saa valehdella, mutta kovin pitkät eivät ole ”muunnellun totuudenkaan” puhumisen jäljet. Siitä näyttää pitävän huolen toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, joka lehtitietojen mukaan Brysselistä käsin on tukenut hallituskumppaniaan toteamalla, että “Kiviniemi selitelköön itse omia sanomisiaan”. Sillä Kataisen mukaan konkreettiset päätökset on tehtävä joka tapauksessa kesään mennessä ja takuut ovat varteenotettavin instrumentti siinä.

  No, Kiviniemen suunnitelmat toiminevat niin, että kesään mennessä Suomen vaalit ovat jo ohi ja edessä on neljä vuotta kestävä, poliittista muistia himmentävä, vaalikausi. Onnistuuko Kiviniemen ja keskustan vaalimanööveri, se jää nähtäväksi. Suomalaiset ovat kuitenkin niin korviaan myöten täynnä veronmaksajien rahan lapioimissta Euroopan kriisivaltioille, että yksikään puolue, joka julkisesti kannattaa moisia tukiaisia, ei voi kohdata äänestäjiä ilman kainalossa pilkottavaa ketunhäntää. Ja poliitikot tietävät sen varsin hyvin.